Ajankohtaista tietoa harrastelinnuissa todetusta Newcastlen taudista

1.7.2008

<div>Helposti leviäviä, tarttuvia eläintauteja voi esiintyä myös lemmikkieläimillä. Tuorein osoitus tästä on kesäkuussa lemmikkilinnuissa todettu Newcastlen tauti. Kyseessä on helposti leviävä eläintauti, joka aiheuttaa kärsimystä eläimille ja suuria taloudellisia tappioita, etenkin jos tauti pääsee leviämään siipikarjaan.</div>

Newcastlen tauti ei ole vielä levinnyt yhdellekään siipikarjan tuotantotilalle Suomessa. Useilta tartunnansaaneiden harrastelintupaikkojen lähellä olevilta siipikarjatiloilta ja harrastekanaloista on otettu näytteitä mahdollisen tartunnan toteamiseksi. Taudin aiheuttaja, paramykso-1-virus (PMV-1) on tähän mennessä löydetty kuudelta harrastelintutilalta.

Kesäkuun alussa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan toimitettiin Outokummusta kyyhkysiä kuolinsyyn tutkimukseen. Kyseisen lakan lähes 60 linnusta oli kuollut 20, joiden joukossa oli etenkin poikasia. Kyyhkysissä todettiin Newcastlen tauti, joten kaikki lakan linnut lopetettiin ja tilat desinfioitiin. Evira selvittää taudin mahdollista alkuperää ja leviämistä. Merkittäväksi tartunnan levittäjäksi osoittautui Tampereella Pirkkahallissa 17.5.2008 pidetty kissanäyttely, jossa oli näytteillä myös kyyhkyjä.

Kaikki lintulajit voivat saada PMV-1 -tartunnan, mutta eri lajien herkkyys taudille vaihtelee. Newcastlen tauti voi levitä harrastelinnuissa tehokkaasti, koska harrastukseen liittyy erilaisia tapaamisia ja eläinten liikkumista.

Suomessa vain kyyhkysiä saa rokottaa Newcastlen tautia vastaan

Suomessa rokotteiden käyttö Newcastlen tautia vastaan on kielletty lainsäädännön nojalla (33/EEO/95; eläinlääkintölainsäädäntö D 39), lukuun ottamatta kyyhkysten rokottamista. Kaikki lakassa pidettävät kyyhkyset on rokotettava vuosittain Newcastlen tautia vastaan niissä lakoissa, joista viesti-, rotu- tai koristekyyhkysiä lähetetään kilpailuihin tai näyttelyihin. Muiden kuin mainittujen kyyhkyslakkojen osalta kyyhkysten rokottaminen on vapaaehtoista, mutta suositeltavaa.

Rokotettavien lintujen tulee olla tunnistusmerkittyjä

Newcastlen tautia vastaan rokotettavien lintujen tulee olla tunnistusmerkittyjä. Rokotevalmiste on eläinlääkärien hankittavissa erityisluvalla. Eläinlääkärin on ilmoitettava antamastaan rokotuksesta läänineläinlääkärille. Jos rokotuksen antaja ei ole kunnaneläinlääkäri, tulee hänen ilmoittaa rokotuksesta myös kunnaneläinlääkärille. Lisätietoa rokotuksesta löytyy Eviran internetsivuilta www.evira.fi > Eläintauti- ja elintarviketutkimus > Terveydenhuolto > Rokoteneuvonta.

Kilpailuun tai näyttelyyn vietävillä kyyhkysillä on oltava yksilökohtainen pysyvä tunnisterengas tai mikrosiru ja voimassa oleva todistus Newcastlen tautia vastaan saadusta rokotuksesta. Kilpailun tai näyttelyn järjestäjän on tunnistettava jokainen lintu ja tarkistettava mukana seuraavasta rokotustodistuksesta, että linnulla on voimassa oleva rokotus. Kilpailun tai näyttelyn järjestäjän on myös hyvissä ajoin etukäteen ilmoitettava tapahtuman järjestämisestä läänineläinlääkärille.

Newcastlen tauti ei yleensä tartu ihmiseen

Newcastlen taudin aiheuttaa paramykso-1-virus (PMV-1). Newcastlen taudista erotetaan useita eri muotoja, joita aiheuttavat taudinaiheuttamiskyvyltään vaihtelevat viruskannat. Kyyhkysillä esiintyy oma paramyksovirustyyppinsä. Lajin ohella Newcastlen taudin oireisiin vaikuttavia tekijöitä ovat viruskannan patogeenisyys eli taudinaiheuttamiskyky, lintujen ikä ja vastustuskyky sekä muut infektiot ja ympäristötekijät. Oireina voi olla apatiaa, ripulia, keskushermosto- ja hengitystieoireita.

Vakavimmissa tapauksissa, erityisesti nuorilla linnuilla kuolleisuus voi äkillisesti nousta 80 – 90 prosenttiin ilman edeltäviä oireita. Aikuisilla munivilla kanoilla ainoa oire saattaa olla muninnan lasku. Inkubaatioaika, eli aika tartunnan saamisesta taudin puhkeamiseen, on yleensä muutamia vuorokausia. Kyyhkyslakassa se voi olla jopa kaksi viikkoa. Virus ei yleensä aiheuta oireita ihmiselle, joskin kirjallisuudessa on kuvattu silmän sidekalvon tulehduksia.

Virus säilyy hyvin ja leviää helposti

PMV-1 säilyy varsin hyvin ympäristössä ja leviää helposti lintujen pitopaikasta toiseen esimerkiksi lintujen, rehun, ihmisten ja kuljetusajoneuvojen mukana. Leviäminen on mahdollista myös pölyn mukana. Munan sisällön mukana virus ei leviä, mutta hautomotartunnat ovat mahdollisia, koska tartunta voi levitä munan kuoren mukana.
Rokottamattomien lintujen altistumista virukselle voidaan tutkia osoittamalla seerumin vasta-aineita. Menetelmä sopii seulontatutkimuksiin ja kartoituksiin, joissa selvitetään tautitilannetta linnuissa, joilla on ollut yhteyksiä tartunnan saaneisiin tiloihin. Sairaiden tai itsestään kuolleiden lintujen elinnäytteistä pyritään osoittamaan virus geenimonistustekniikalla (RT-PCR). Viruksen patogeenisyys tutkitaan sekvenssianalyysillä ja/tai vuorokauden vanhoissa kanapojissa tehtävällä tartutuskokeella.

Kirjoittajat:
Tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Christine Ek-Kommonen, Eläintautivirologian tutkimusyksikkö, Evira
Eläinlääkäri, Karoliina Alm-Packalén, Eläintautivirologian tutkimusyksikkö, Evira


Aihealueet: