EFSA suosittelee kadmiumille altistumisen tason alentamista

27.3.2009

<div>Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on arvioinut Euroopan komission pyynnöstä elintarvikkeissa esiintyvän kadmiumin mahdollista riskiä ihmisten terveydelle. EFSAn mukaan siedettävä viikoittainen kadmiumin saanti (TWI, tolerable weekly intake) on 2,5 mikrogrammaa/viikko, kun aiemmin turvallisena on pidetty 7 mikrogramman altistusta/viikko (ruumiin painokiloa kohden laskettuna). EFSA arvioi keskimääräisen altistumisen olevan lähellä tätä alhaisemman siedettävän viikoittaisen saannin määrää ja suosittelee, että eurooppalaisten altistumisen tasoa tulisi alentaa. Suomessa keskimääräisen altistumisen arvioidaan olevan noin 40 prosenttia siedettävän saannin määrästä.</div>

Kadmium on elimistöön kertyvä raskasmetalli ja sen pääasiallinen haittavaikutus kohdistuu munuaisiin. Lisäksi se saattaa heikentää luustoa, ja se on luokiteltu syöpävaaralliseksi aineeksi. EFSAn arvion mukaan erityisesti lasten, tupakoitsijoiden ja saastuneilla alueilla elävien ihmisten altistuminen ylittää siedettävän viikoittaisen saannin määrän. Vaikka haitallisten vaikutusten riski arvioitiin näilläkin ryhmillä pieneksi, EFSA suositteli, että kadmiumille altistumista tulisi vähentää tulevaisuudessa.

Pellavansiementen käyttöön huomiota
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on arvioinut suomalaisten keskimääräisen altistumisen kadmiumille olevan noin 0,9 mikrogrammaa viikossa (ruumiin painokiloa kohden laskettuna). Tämä vastaa noin 40 prosenttia EFSAn arvioimasta siedettävästä viikoittaisesta kadmiumin saannista. Myös suomalaisilla lapsilla altistuminen alittaa siedettävän viikoittaisen kadmiumin saannin. Tärkeimmät saantilähteet Suomessa ovat viljavalmisteet, vihannekset ja hedelmät. Runsaimmin kadmiumille altistuvia ryhmiä ovat tupakoitsijoiden lisäksi sisäelinten, katkarapujen, pellavansiementen sekä sienten suurkuluttajat.

Vuonna 2000 silloinen Elintarvikevirasto antoi suosituksen koskien pellavansiementen käyttöä: pellavansiemeniä tulisi nauttia vain satunnaisesti ja lyhyitä ajanjaksoja kerrallaan. Kerta-annokseksi suositellaan korkeintaan noin kahta ruokalusikallista. Lisäksi leivän painosta tulisi enintään 10 prosenttia olla pellavansiementä.

Eläimistä saatavissa elintarvikkeissa kadmiumia on yleensä vain vähän, mutta hirven ja poron maksa- ja munuaisnäytteissä on havaittu kohonneita kadmiumpitoisuuksia. Tämän vuoksi yli 1-vuotiaiden hirvien maksaa ja munuaista ei hyväksytäkään elintarvikkeeksi. Evira muistuttaa myös metsästäjiä, että hirven sisäelimiä ei tulisi käyttää elintarvikkeena korkean kadmiumpitoisuuden vuoksi.

Kadmium on ympäristössä luontaisesti esiintyvä vierasaine, joka on peräisin muun muassa tulivuorten purkauksista sekä kallion rapautumisesta. Lisäksi kadmiumia päätyy ympäristöön teollisuuden ja maatalouden päästöissä, ja sitä esiintyy pieniä määriä niin ilmassa, maaperässä kuin vedessäkin.

Lisää aiheesta:
EFSAn lausunto kadmiumista: http://www.efsa.europa.eu/EFSA/efsa_locale-1178620753812_1211902396263.htm

Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainetutkimukset 2005: http://www.evira.fi/portal/fi/evira/tilauspalvelu/julkaisut___publikationer___publications/eviran_julkaisuja_2006/6_2006/

Artikkeli: Metsästäjien altistuminen kadmiumille hirven lihasta, maksasta ja munuaisista. http://www.ingentaconnect.com/content/tandf/tfac/2003/00000020/00000005/art00005;jsessionid=9xigpgpk3f7n.alice?format=print

Lisätietoja:
Ylitarkastaja Ulla Karlström (kadmiumvalvonta), p. 020 77 24288, 040 48 777 98
Erikoistutkija Eija-Riitta Venäläinen (kadmiumtutkimus), p. 020 77 244 11, 050 434 8378



Aihealueet: