Elintarvikkeista voi satunnaisesti saada liikaa nitriittiä

13.12.2013

<p>Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tutkimuksessa elintarvikkeista ja talousvedestä saatava nitriitti ylitti hyväksyttävän päivittäissaannin noin 14 prosentilla kolmivuotiaista ja 11 prosentilla kuusivuotiaista suomalaislapsista. Merkittävin lähde olivat ruokamakkarat. Terveydellisten haittojen mahdollisuutta joillekin leikki-ikäisille ei voitu sulkea pois. Päivittäissaannin pitkän aikavälin keskiarvolla on kuitenkin enemmän merkitystä kuin yksittäisillä ylityksillä.</p>

Suomalaiset saavat valtaosan nitraatista vihanneksista, hedelmistä ja vedestä. Osa siitä muuttuu elimistössä nitriitiksi. Nitraattia ja nitriittiä myös lisätään elintarvikkeisiin estämään ruokamyrkytystä aiheuttavien bakteerien kasvua. Toisaalta liian suuren saannin katsotaan aiheuttavan terveyshaittoja.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on selvittänyt monivuotisessa tieteellisessä riskinarviointihankkeessa suomalaisten 1-, 3- ja 6-vuotiaiden lasten ja 25–74-vuotiaiden aikuisten altistumista nitraatille ja nitriitille elintarvikkeiden ja talousveden välityksellä. Tutkimustulokset on julkaistu raporttina.

Nitraattia lähinnä kasviksista ja talousvedestä

Valtaosa nitraattialtistuksesta saadaan luontaisista lähteistä kuten vihanneksista, hedelmistä ja vedestä. Eniten nitraattia ravinnostaan saavat ne, jotka suosivat korkeita nitraattipitoisuuksia sisältäviä kasviksia kuten salaattia ja rucolaa, pinaattia ja punajuuria.

Paljon nitraattia sisältävien kasvisten suurkuluttajien altistus voi ylittää nitraatin hyväksyttävän päiväsaannin enimmäisrajan eli ADI-arvon, joka on 3,7 mg nitraatti-ionia henkilön painokiloa kohden vuorokaudessa.

”ADI-arvojen väliaikaiset ylitykset eivät sinällään merkitse terveysriskiä, koska niitä määriteltäessä käytetään suurta turvakerrointa”, toteaa erikoistutkija, dosentti Johanna Suomi Evirasta.

Kasvisten käsittely kuten pesu ja kuoriminen alentavat nitraattipitoisuuksia, samoin yleensä kypsennys. Kasvilaji ja kasvupaikan ilmasto-olosuhteet vaikuttavat kasviin kertyviin nitraattipitoisuuksiin. Hyvän maatalouskäytännön keinoin pitoisuuksia on kuitenkin mahdollista jossain määrin vähentää.

Kasvisten ravitsemuksellinen hyöty ylittää haitat

Kasvisten ravitsemuksellisen hyödyn nähdään yleisesti ylittävän nitraatista mahdollisesti aiheutuvat haitat.

”Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA arvioi vuonna 2008, että jos vihanneksia ja hedelmiä syö suositusten mukaisesti, sillä on suurempi merkitys terveyden edistämisessä kuin haitalla, joka mahdollisesti koituu nitraatin ADI-arvon väliaikaisesta ylittymisestä”, Suomi sanoo.

Nitraattipitoisuudet talousvedessä ovat keskimäärin pienet, mutta paikallisesti vedessä saattaa esiintyä joskus korkeitakin nitraattipitoisuuksia. Lihavalmisteissa, juustoissa ja maustesilleissä lisäaineena käytetyn nitraatin osuus kokonaisaltistuksesta on hyvin pieni.

Nitriittiä eniten lisäainelähteistä

Suomalaisten nitriittialtistuksen pääasiallinen lähde ovat makkarat, erityisesti ruokamakkarat, koska niitä käytetään runsaasti ja usein. Nitraattia ja nitriittiä käytetään elintarvikelisäaineina torjumaan ruokamyrkytyksiä aiheuttavien bakteerien kasvua. Suomalaisten lihavalmisteiden normaalit lämpökäsittelyt eivät riitä tuhoamaan botulismia aiheuttavan Clostridium botulinum -bakteerin itiöitä.

Kuluttajien turvallisuuden takaamiseksi nitriitin käyttö onkin tarpeen etenkin vähäsuolaisissa tuotteissa, joilla on pitkä käyttöaika. Jos nitriittipitoisuuksia alennettaisiin nykytasosta, hygieniavaatimuksia ja kylmäketjuhallintaa olisi tehostettava. Nitriitti vaikuttaa myös makkaran väriin ja makuun. Lisäainekäyttöä enimmäismäärineen ja sallittuine tuotteineen säädellään asetuksissa.

Nitriittiä saadaan myös talousvedestä, jossa sen pitoisuutta valvotaan talousvesiasetuksen mukaisesti. Talousveden osuus kuluttajien nitriittialtistuksesta on kuitenkin selvästi pienempi kuin lisäainelähteiden osuus.

Lisäaineena käytetyn nitriitin pitoisuus vähenee ajan myötä

Tutkimuksessa mitattiin nitriittipitoisuudet todennäköisenä keskimääräisenä kulutushetkenä noin viikko ennen viimeistä käyttöpäivää. Tällöin arvioitiin, että yksivuotiaiden nitriittialtistus lisäainelähteistä jäi alle hyväksytyn päiväsaannin enimmäisarvon, joka on 0,07 mg nitriitti-ionia painokiloa kohden vuorokaudessa.

Nitriittialtistus lisäainelähteistä ja talousvedestä ylitti tutkimusaineistossa kuitenkin ADI-arvon parilla promillella aikuisista, noin 14 prosentilla 3-vuotiaista ja 11 prosentilla 6-vuotiaista suomalaislapsista. Pitkäaikainen ADI-arvon ylittävä altistus tarkoittaa, että terveyshaitan mahdollisuus on olemassa ja että sen ilmenemisen todennäköisyys kasvaa altistuksen kasvaessa.

Suuret nitraatti- ja nitriittimäärät voivat haitata hapenkuljetusta elimistössä. Nitriittialtistuksen on myös epäilty lisäävän diabeteksen, sepelvaltimotaudin sekä syövän riskiä, mutta tutkimustulokset ovat kuitenkin osin ristiriitaisia, eikä suoraa syy-yhteyttä nitriittialtistuksen ja näiden tautien riskin välillä ole toistaiseksi osoitettu. Eviran riskinarvioinnissa kuluttajalle koituvaa riskiä arvioitiin hyväksyttävien päivittäissaantiarvojen (ADI) perusteella, joista vallitsee yleinen tieteellinen yhteisymmärrys. Lisäainenitraatin ja -nitriitin turvallisuutta ja hyväksyttävää päivittäissaantia arvioidaan EU:ssa uudelleen vuoden 2015 loppuun mennessä.

Suomalaisten pitkän aikavälin altistumista nitraatille ja nitriitille arvioitiin todennäköisyyspohjaisesti Monte Carlo -tekniikalla käyttäen elintarvikkeista mitattuja pitoisuustietoja ja yksilöllisiä ruoankäyttötietoja. Ruoankäyttötiedot on kerätty osana Finravinto 2007 -hanketta  ja tyypin 1 diabeteksen ennustamista ja ehkäisyä tutkivaa DIPP-projektia.

Tutustu raporttiin Kvantitatiivinen riskinarviointi lasten ja aikuisten altistumisesta nitraatille ja nitriitille (pdf)

Suositus: Nitraattia sisältävien kasvisten käyttö alle kouluikäisillä lapsilla
Suositus: Makkaroiden, nakkien ja leikkeleiden käyttö alle kouluikäisillä lapsilla
Eviran tiedote 13.12.2013: Lapsille makkaraa ja leikkeleitä kohtuudella

Lisätietoja:
erikoistutkija, dos., FT Johanna Suomi, riskinarvioinnin tutkimusyksikkö, p. 040 822 5629 (13.12.2013 tavoitettavissa klo 13 alkaen)

Aihealueet: