Jänisruttoa runsaasti metsäjäniksissä ja rusakoissa Oulun seudulla

3.8.2007

<div>Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Oulun tutkimusyksikössä tehtyjen jänisten kuolinsyytutkimusten perusteella esiintyy Oulussa ja sen naapurikunnissa tällä hetkellä runsaasti jänisruttoa eli tularemiaa. Heinäkuun 10. päivän jälkeen alueelta tulleista metsäjänis- ja rusakkonäytteistä eläinten kuolinsyyksi on lähes poikkeuksetta todettu jänisrutto. Näytteet ovat tulleet pääosin Oulun seudulta ja kaukaisimmat Pudasjärveltä. Evira toivoo, että näytteitä toimitettaisiin myös muualta Suomesta, mikäli löydetään kuolleita jäniksiä.</div>

Jänisruton aiheuttaja on Francisella tularensis -bakteeri. Tautitapaukset jäniksillä ajoittuvat lähes yksinomaan loppukesään, jolloin tautia levittävien verta imevien hyönteisten määrä on suurimmillaan. Tautia ei kuitenkaan tavata joka vuosi, mikä viittaa tartuntalähteen voimakkuuden vuosittaiseen vaihteluun. Sairastuneet jänikset kuolevat noin vuorokauden kuluessa oireiden alkamisesta. Sairastunut jänis saattaa olla normaalia kesympi, mutta yleensä villit eläimet hakeutuvat piiloon sairastamaan. Jänisten lisäksi myös majavat ja piisamit ovat herkkiä Francisella tularensis -bakteerille ja menehtyvät nopeasti yleistulehdukseen.

Ihmisille jänisrutto hyttysten puremasta

Jänisrutto on zoonoosi eli eläimistä ihmisiin tarttuva tauti. Ihmiset saavat jänisruton yleensä hyttysen pureman kautta. Hyttynen toimii siis bakteerin siirtäjänä pikkunisäkkäästä tai jäniksestä. Suoraan jäniksestä ihmiseen tartunta siirtyy harvoin. On myös kuvattu harvinaisia keuhkomuotoisia jänisruttoepidemioita: pölyisessä ladossa työskennelleet maanviljelijät ovat saaneet ilman kautta tartunnan pikkunisäkkäistä. Tularemia ei normaalisti tartu ihmisestä toiseen.

Metsäretkillä suojaan hyttysten puremilta

Tartunnan ehkäisemiseksi olisi loppukesän metsäretkillä hyvä suojautua hyönteisten puremilta. Kuolleena löydettyjä jäniksiä, piisameita ja majavia ei tule käsitellä ilman suojakäsineitä. Bakteeri voi säilyä pakastetussa lihassa kolmekin vuotta, mutta koska itsestään kuolleita jäniksiä ei käytetä ravinnoksi, on ruuansulatuskanavan kautta saatava tartunta epätodennäköinen. Koirat ovat vastustuskykyisiä jänisrutolle. Tieteellinen kirjallisuus tuntee vain yksittäistapauksia jänisruttoon sairastuneista koirista.

Alustavien tutkimusten perusteella tietyt myyrälajit voivat saada tartunnan itse sairastumatta, joten on todennäköistä, että nämä kestävät myyrälajit toimivat tartunnan kantajina. Koska myyräkantojen tiheys vaihtelee syklisesti, ilmiö saattaisi selittää myös jänisruttotapausten vuosittaista vaihtelua.

Luonnonvaraisten eläinten kuolinsyytutkimukset on keskitetty Evirassa Oulun tutkimusyksikköön, johon voi toimittaa jänisnäytteitä. Evira toivoo yhteydenottoa puhelimitse ennen kuolleen jäniksen lähettämistä.

Yhteydenotot jänisnäytteistä:  Eläinlääkäri Marja Isomursu, puh. 020 77 24910

Näytteiden lähetysohjeet eläintautitutkimuksiin: http://www.evira.fi/portal/fi/el__intauti-_ja_elintarviketutkimus/el__intautitutkimus/lahetysohjeet/

Lisätietoja:
Erikoistutkija Perttu Koski, puh. 020 77 24903 (viikko 31)
Eläinlääkäri Marja Isomursu, puh. 020 77 24910 (viikko 32)
Professori Antti Oksanen, puh. 020 77 24900

Aihealueet: