Järvialueilla kalojen organotinapitoisuudet alhaisia

5.10.2006

<div>Tähän mennessä tehtyjen tutkimusten mukaan orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet ovat järvialueilta pyydetyissä kalanäytteissä alhaisia. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira käynnisti vuoden 2005 lopulla eri yhteistyötahojen kanssa tutkimushankkeen kalojen organotinapitoisuuksista aiheutuvan riskin arvioimiseksi. Projekti päättyy vuonna 2008. </div>

Ympäristövaikutuksiltaan merkittävimmät orgaaniset tinayhdistepäästöt ovat peräisin laivojen ja veneiden eliöiden kiinnittymistä estävistä pohjamaaleista. Orgaanisten tinayhdisteiden haittavaikutuksiksi epäillään ainakin vastustuskyvyn heikkenemistä.

Aiemmin Elintarvikevirasto on antanut kalaa koskevat syöntisuositukset.  Jos tutkimus antaa aihetta, syöntisuosituksia tullaan tarkistamaan tältäkin osin.

Ensimmäisen vaiheen 268 näytteestä on valmiina 55 eli viidesosa analyysituloksista,  joten tulokset  ovat vain suuntaa antavia. Tulosten tarkastelu jatkuu, kun puolet näytteistä on analysoitu tai jos näytteistä löytyy korkeita OT-yhdisteiden pitoisuuksia.

Tutkimushankkeessa kerätään lähes 800 näytekalaa, josta elokuuhun mennessä oli kerätty noin 90 prosenttia.

  • Merialueilta kerätyt näytteet: keskimääräiset pitoisuudet olivat verraten pieniä tributyylitinan (TBT)  noin 4 nanogrammaa grammassa ja trifenyylitinan (TPhT:n ) noin 2 ng/g tuorepainoa kohti. Kuormittuneiden merialueiden kaloista on mitattu aiemmissa tutkimuksissa moninkertaisia pitoisuuksia sekä TBT:tä että TPhT:tä.
  • Niillä järvialueilla, joilla ei ole odotettu esiintyvän epäpuhtauksia, organotinayhdisteiden pitoisuudet kaloissa olivat selvästi pienempiä kuin merestä pyydetyissä kaloissa, TBT enimmäkseen alle määritysrajan (noin 0,2 ng/g tuorepainossa).
  • TPhT:tä löytyi kaikista tähän asti mitatuista saastumattomaksi oletettujen järvien kaloista, mutta pitoisuudet olivat hyvin pieniä, luokkaa 1 ng/g tuorepainoa kohti.
  • TBT:n keskimääräiset pitoisuudet kuormittuneilla järvialueilla olivat noin 2 ng/g ja TPhT:n noin 9 ng/g tuorepainossa.
  • Kuormittuneista alueista TPhT-pitoisuudet olivat selvästi suuremmat suurten kaupunkien läheisyydessä (Jyväskylä, Tampere), tyypillisesti välillä 15 - 20 ng/g tuorepainossa.

Kalanäytteet hankkii Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja näytteet analysoi Kansanterveyslaitos.  Keruu on painotettu alueille, joilta kalaa pyydetään myyntiin ihmisravinnoksi. Näytteet on kerätty kunkin lajin sesongin mukaan. Alueiksi on valittu tärkeimmät kalastusalueet itäiseltä Suomenlahdelta Perämerelle, Oulujärvi ja Päijänteen Tehinselkä. Merialueilta näytteet kerätään 12 kalalajista: silakka, kilohaili, lohi, made, kuha, ahven, hauki, kampela, siika, särki, lahna ja muikku sekä lisäksi nahkiainen. Sisävesiltä: made, lahna, kuha, ahven, hauki, muikku ja siika sekä täplärapu.  Myös kasvatettu kala tutkitaan.

Päästölähteiden selvittämiseksi kerättiin myös  ns. ongelma-alueilta eli satamien, telakoiden ja eräiden teollisuuslaitosten lähivesiltä ahvenesta näytteitä sekä merestä että sisävesistä.

Lisätietoja:
Elintarvikeylitarkastaja Anja Hallikainen, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira,
p. 050 386 8433

 

 

Aihealueet: