Pääjohtaja Husu-Kallio puhui elintarvikehankintaseminaarissa aiheesta Suomalainen - turvallinen lähiruoka

13.9.2007

<div>Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio puhui 13.9.2007 lähiruokahankkeeseen liittyvässä Tuore on mahdollista -elintarvikehankintaseminaarissa Kokkolassa. Pääjohtaja Husu-Kallio totesi suomalaisen lähiruoan turvallisuuden perustuvan mm. kotimaisen elintarvikeketjun tuttuuteen sekä tuottajan ja kuluttajan väliseen lyhyeen välimatkaan ketjussa. Jäljitettävyysketjun lyhyys helpottaa myös käytännön elintarvikevalvontaa.</div>

Tuore on mahdollista!  -seminaari elintarvikehankinnoista
Kokkola 13.9.2007

Pääjohtaja Jaana Husu-Kallio
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira


Suomalainen – turvallinen lähiruoka

Lähiruoan selkeä etu turvallisuutta ajatellen on elintarvikeketjun tuttuus ja lyhyys tuottajalta kuluttajalle. Tästä seuraa useita etuja: Tuottaja, valmistaja, kuljettaja ja myyjä tuntevat toisensa ja yhteydenotot ovat helppoja. Ruoan valmistukseen käytettävät raaka-aineet ovat kotimaisia ja niiden tuotanto-olosuhteet tunnetaan. Toimijoiden kanssa voidaan sopia laatukriteereistä ja prosesseihin voidaan vaikuttaa. Tuotteet ovat nopeasti jäljitettävissä ja tarvittaessa poistettavissa markkinoilta.

Kotimaisten raaka-aineiden tuotannolle on asetettu useita turvallisuus- ja laatuvaatimuksia. Eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista pidetään huolta. Lähialueilla kuluttajan on mahdollista tuntea tuottajat ja nähdä miten he pitävät eläimiään. Eläinten kuljetusmatkat ovat lyhyet. Hyvä eläintautitilanne ja kattava eläinlääkäriverkosto terveydenhuoltojärjestelmineen tarjoavat perustan turvalliselle kotimaiselle lähiruoan tuotannolle. Eläinlääkkeiden käyttö on hallinnassa, eläimistä saatavien elintarvikkeiden vieraita aineita on tutkittu koko EU-jäsenyyden ajan ja tilanne on hyvä. Suomi on käytännössä salmonellavapaa maa, kun useassa EU-maassa pääosassa siipikarjaa ja kananmunia salmonellan esiintyminen on tavallista.

Kotimaisen kasvintuotannon edellytyksiä ja kasvinterveyttä on varmistettu monella tapaa. Käytössä on kotimaiset lajikkeet, jotka soveltuvat Suomen olosuhteisiin, toimiva siemenhuolto ja siementavaran korkea laatu varmistavat laadukkaan raaka-aineen saannin kasviperäisille elintarvikkeille ja kotieläinten rehuille. Kasteluvesi on puhdasta. Kasvinterveystilanne on hyvä, koska luonnonolosuhteet eivät suosi tuhoojia eivätkä vaarallisia kasvitauteja. Tuholaisia torjutaan ennen kuin ne pääsevät tuotantoon. Käytettävät kasvinsuojeluaineet on tutkittu ja niiden käyttötarve on pieni. Lannoitteita ja rehuja tutkitaan ja niiden korkeasta laadusta pidetään huolta. Tuottajien kanssa yhteistyössä voidaan vähentää haitallisia aineita ennaltaehkäisevästi viljelytoimenpitein, kuten hometoksiinien ja nitraatin osalta tehdään. Torjunta-ainejäämät ovat harvoin ongelma suomalaisissa tuotteissa.

Suomalaista ympäristöä ja haitallisten aineiden siirtymistä elintarvikeketjuun on tutkittu paljon ja riskejä on tunnistettu. Itämeren saastumisen vaikutus kalojen laatuun tunnetaan. Samoin tiedetään sisävesien kalojen ja metsien elohopea ja cesium -pitoisuuksista. Parhaillaan tutkitaan laivapohjamaaleista liuenneiden orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksia kaloista. Näistä esimerkeistä huolimatta voidaan todeta, että Suomi on harvaanasuttu maa, jonka ympäristöongelmat ovat hallittavissa. Toimenpiteitä ympäristön suojelemiseksi on tehty alkutuotannon, teollisuuden ja yhdyskuntapäästöjen osalta. Yksi hyvä esimerkki onnistuneesta toimenpiteestä, jolla on ollut merkitystä elintarvikkeiden laatuun, oli siirtyminen lyijyttömään autojen polttoaineeseen.

Suomalaiselta elintarvikealan toimijalta edellytetään samaa vastuuta kuin EU:n jäsenvaltioiden toimijoilta. He vastaavat elintarvikkeiden ja niiden raaka-aineiden turvallisuudesta ja määräystenmukaisuudesta tuotannon, jalostuksen ja jakelun kaikissa vaiheissa, omavalvonnan järjestämisestä ja kriittisten valvontakohtien tunnistamisesta, tuotteiden jäljittämisestä ja turvallisuutta koskevien virheiden tiedottamisesta viranomaisille ja kuluttajille. Kansallisesti edellytetään lisäksi muun muassa omavalvontasuunnitelmien hyväksymistä, suunnitelman toteutumisen seurantaa kirjallisesti ja ”hygieniapassia” henkilöille, jotka käsittelevät pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita.

Valvonnan kannalta lyhyen elintarvikeketjun valvonta on sujuvampaa kuin pitkän. Pitkissä kuljetuksissa laitteiden rikkoontumisriski, käsittelyvirheet ja laatutappiot ovat lähikuljetuksia selvästi suuremmat. Lisäaineiden ja kasvinsuojeluaineiden tarve vähenee, kun tuoretuotteiden tai valmiiden elintarvikkeiden matka tuottajalta kuluttajalle on lyhyt. Elintarvikkeiden ravintoarvo säilyy. Valvojat pääsevät nopeasti tarkastuksille ja pystyvät antamaan neuvoja toimijoille. Myös kuluttajapalautteen antaminen kotimaassa ja lähialueilla on mutkatonta.

Aihealueet: