Pääjohtaja Jaana Husu-Kallion juhlaesitelmä Osuuskunta Sisämaan Jalostuksen 60-vuotisjuhlassa 29.6.2007

29.6.2007

<div>Suomalaisen kotieläinjalostuksen 100-vuotisjuhlaa vietettiin kymmenisen vuotta sitten. 1900-luvun alussa innostus karjanjalostukseen, niin nautojen kuin sikojenkin osalta oli suurta. Sotien jälkeen suomalaiseen karjanjalostukseen saatiin merkittävästi tehoa, kun nautojen keinosiemennystoiminta aloitettiin ja perustettiin ensimmäiset keinosiemennysyhdistykset. Sikojen siemennys Suomessa aloitettiin v. 1960 Tampereen keinosiemennysyhdistyksen toimesta.</div>

Keinosiemennystoiminnan 60-vuotisen historian aikana Suomen maatalous ja siten myös kotieläinjalostus ja keinosiemennystoiminta ovat olleet monien haasteiden edessä. Karjatilojen määrä on laskenut, karjakoko on kasvanut ja uusia nauta- ja sikarotuja on tuotu maahan. Tämä maatalouden rakennemuutos näkyy edelleen vahvana.

Myös keinosiemennystoiminnan menetelmät ja toimintaympäristö ovat vuosien saatossa muuttuneet. Toimintojen keskittymisen myötä keinosiemennysasemat ovat kasvaneet ja modernisoituneet. Tuoreen naudan sperman jakelusta siirryttiin aikanaan pillereiden pakastamiseen ja pillereistä olkien käyttöön. Sianspermaa jaetaan edelleen tuoreena, mutta myös sian sperman osalta pakastusta kokeiltiin. Myös keinosiemennystoiminnan organisatorinen rakenne on ollut kehityksen kohteena. Toiminnan alkuaikoina perustetut lukuisat paikalliset keinosiemennysyhdistykset ovat ajan saatossa fuusioituneet suuremmiksi yhdistyksiksi tai osuuskunniksi. Tämä kehitys näyttää edelleen jatkuvan. Suomen liittyminen Euroopan unioniin edellytti sopeutumista yhteisön lainsäädäntöön. Sonni- ja karjuasemat eriytettiin lainsäädännön vaatimusten mukaisesti toisistaan.

Suomessa keinosiemennystoiminta on perinteisesti ollut viljelijöiden omistuksessa. Tänä päivänä kotimaista ja ulkomaista kilpailua on havaittavissa entistä enemmän. Kilpailu sinänsä ei ole millään toiminta-alueella pahasta. Sillä on aina vaikutusta myös toimintojen kehittämiseksi ja palvelun parantamiseksi.

Kansainvälistä yhteistyötä ja kasvavat vientimarkkinat

Keinosiemennys on aina ollut kansainvälistä toimintaa ja yhteistyötä. Nautojen keinosiemennystoiminta alkoi Keski-Euroopassa ja muissa Pohjoismaissa laajemmassa mielessä kymmenisen vuotta aiemmin kuin Suomessa. Vielä nykyäänkin keinosiemennyksessä tarvittavien laitteiden ja välineiden valmistus ja kauppa ovat keskittyneet muutaman kansainvälisen yrityksen haltuun.

Oman lukunsa kansainväliseen yhteystyöhön tuo eläinaineksen tuonti ja vienti – joko sperman tai tänä päivänä yhä useammin myös alkioiden muodossa. Sperma-annosten tuontimäärät ovat viime vuosina lisääntyneet, lähinnä naudanjalostuksessa tapahtuvan pohjoismaisen yhteistyön johdosta. Suomi on johtava maa maailmassa ayrshire -rodun jalostuksessa. Siinä meille on haastetta markkinoinnissa ja viennin kasvattamisessa. Uusi toimintapa pitää huippusonnit elossa ja tuotannossa mahdollistaa entistä tehokkaamman markkinoinnin, kun myytäviä annoksia pystytään tuottamaan kysynnän mukaisesti. Holstein -friisiläisrodun osalta Suomi on tuojamaa (30 % siemennyksistä tuontispermalla). Tehokkaan jalostusvalinnan avulla meiltäkin löytyvät ne huippusonnit, joista karjanjalostajat eri puolella maailmaa ovat kiinnostuneita ja valmiita maksamaan huippuhintaa. Kansainvälinen sonnien arvostelu ”interbull” on jo tainnut tunnistaa ensimmäisen tällaisen sonnin.

Suomalaista sika-ainesta on viety sekä elävinä eläiminä, mutta myös sperman muodossa eksoottisiinkin maihin. Sian sperman tuonti Suomeen on ollut vähäisempää kuin naudansperman, mutta sekin on vilkastunut viime vuosina.

Jalostusaineksen tuonti sperma-annosten ja alkioiden muodossa on kustannustehokasta ja tarttuvien eläintautien osalta ehdottomasti turvallisempi vaihtoehto kuin elävien eläinten tuonti. Eläinaineksen tuonti sukusolujen muodossakaan ei estä perinnöllisten sairauksien leviämistä. Tällaisten perinnöllisiä heikkouksia (Blad-geeni, buldog, CVM) kantavien sonnien siementä on meillekin tuotu vuosien saatossa. Perinnöllisten heikkouksien tunnistaminen edellyttää luotettavaa ja kattavaa rekisteröintiä perinnöllisten heikkouksien esiintymisestä. Se vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Suomessa löytyy tieto-taitoa osallistua myös tällaiseen yhteistyöhön.

Keinosiemennysjalostus kansallinen voimavara, myös eläinten terveyttä jalostaen

Alusta alkaen karjanjalostus ja keinosiemennystoiminta ovat olleet kiinteässä yhteistyössä. Näin on ollut päätettäessä jalostustavoitteista ja toiminnan organisoinnista valtakunnallisesti tai paikallisesti. Yleisesti puhutaankin keinosiemennysjalostuksesta, mikä osoittaa jalostuksen ja keinosiemennyksen kiinteän yhteyden. Keinosiemennys on menetelmä, jolla saadaan tehokkaasti levitettyä haluttua jalostusainesta koko kotieläinlajipopulaatioon ja kaikki tuottajat pääsevät nopeasti hyötymään jalostuksen tuottamasta paremmasta eläinaineksesta. Seminologien kautta on jaettu viljelijöille ja toisaalta kerätty monenlaista tietoa kotieläinjalostukseen liittyen. Tänäkin päivänä seminologit keräävät terveystarkkailuun tiedot eläinlääkärien antamista hoidoista ja siten nämäkin tiedot ovat käytettävissä jalostusarvojen laskentaan.

On itsestään selvää, että ilman keinosiemennystä sekä nauta- tai sikatuotantomme kilpailukyky ei olisi nykyisellä tasollaan. Keinosiemennys on Suomessa tuntenut vastuunsa siitä, että keinosiemennyksen kautta levitettävä eläinaines on parasta mahdollista – olipa sitten kysymys syntyvien jälkeläisten tuotantokyvystä, hedelmällisyydestä, eläinten rakenteesta jne. Erityisen kiitettävää on, että Suomessa ja muissa pohjoismaissa myös eläinten terveyden jalostaminen on nykyään keskeisiä jalostustavoitteita.

Paljolti jalostuksen ja keinosiemennyksen ansiosta suomalainen lehmä lypsää keskimäärin nykyisin 8639 kiloa maitoa, kun se kuusikymmentä vuotta sitten tuotti 2265 kiloa. Kuusikymmentä vuotta sitten lehmää kohden tuli n. 100 kg rasvaa (rasvaprosentti 4,15), kun tänään saalis on 360 kiloa. Valkuaista lehmämme lypsävät keskimäärin 297 kg (valkuaisprosentti 3,44), kun 1980-luvun alussa, jolloin valkuaisen jalostus aloitettiin oli 185 kg (valkuaisprosentti 3,30).

Suomalainen sika on vuosien saatossa menettänyt silavakerroksensa ja saanut runsaasti punaista lihaa tilalle ja kasvuvauhti kiihtynyt huippuyksilöillä jo yli 1200 g päivässä.

Tuotostason myötä jalostuksessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota myös kestävyyden ja hedelmällisyyden ylläpitämiseen ja parantamiseen. Suurentuvien yksiköiden myötä myös eläinten rakenteella, erityisesti jalkojen kestävyydellä on entistä suurempi merkitys.

Monien asiantuntijoiden yhteistyöllä parhaisiin tuloksiin

Keinosiemennystä ei olisi, ellei olisi seminologeja, jotka säällä kuin säällä kiitävät pitkin maanteitä ja kylien raitteja siemenannokset mukanaan. Myös seminologien työ on kuudessakymmenessä vuodessa kohdannut suuria muutoksia, eikä ainoastaan parantuneiden kulkuvälineiden ansiosta. Nykyisin spermatilaus yhä useammin saapuu internetin kautta ja päivittäiselle matkalle lähdetään tietokoneen laatiman reittisuunnitelman avulla.

Raportointi tehdystä työstä ja siinä samalla terveystarkkailujen tietojen keruu tehdään tietokoneen ja internetin kautta. Kaukana ovat ne päivät, jolloin seminologin käynti talossa oli merkkitapahtuma. Yhä suuremmissa yksiköissä se on lähes päivittäistä rutiinia. Tänä päivänä sikasiemennykset tehdään lähes kaikki sikalan omistajan toimesta, mutta nautapuolella toimilupasiementäminen on meillä vielä harvinaista.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran yksi keskeisempiä tavoitteita on varmistaa eläinten terveyden ylläpitäminen Suomessa nykyisellä korkealla tasolla. Keinosiemennys on turvallinen tapa tiineyttää eläimiä kotimaassa tai tuoda uutta eläinainesta Suomen ulkopuolelta, kun toiminnassa noudatetaan yhdessä sovittuja pelisääntöjä. Yhteistyö Eläintautien torjuntayhdistyksen kanssa ansaitsee erityiskiitoksen myös tässä yhteydessä. Perinteisesti viranomaisten ja keinosiemennysväen yhteistyö on sujunut kiitettävällä tavalla. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman erittäin asiantuntevia asemien eläinlääkäreitä. Vuosittain järjestettävillä koulutuspäivillä käydään asioita perusteellisesti läpi ja tiedonkulku viranomaisilta ks-asemille ja päinvastoin toimii erittäin hyvin.

Viimeaikaiset esimerkit kuitenkin osoittavat, että koskaan ei voida olla liian luottavaisia. Sellaisten maiden kuin Australia ja Uusi-Seelanti epäonnistuttua antamaan riittävät terveystakeet sieltä tuotavalle spermalle ovat onneksi poikkeuksellisia. Meidän on Suomessa omalta osaltamme pystyttävä varmistamaan, että täällä tuotettu sperma täyttää kaikki sille asetetut terveysehdot. Yksikin epäonnistuminen voi pilata vientimahdollisuudet pitkäksi aikaa. Puhumattakaan sen mahdollisista vaikutuksista vuosikymmenien työllä aikaansaamaamme, kansainvälisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen hyvään tilanteeseemme tarttuvien eläintautien osalta.

Tulevaan valmistautuen - mennyttä kunnioittaen

Keinosiemennyksellä on 60 -vuotinen historia takanaan Suomessa. Mitä sitten on odotettavissa tulevilta vuosikymmeniltä. Nyt jo tiedämme, että Suomi on ensimmäisten maiden joukossa ottamassa käyttöön mahdollisuuden sukupuolilajitellun sonnin sperman tuottamisessa. Tähän projektiin on lähdetty pohjoismaisen yhteistyösopimuksen puitteissa, mikä alentaa kustannuksia ja omalta osaltaan vahvistaa pohjoismaista yhteistyötä naudanjalostuksessa. Bioteknologia tuo varmasti myös muita uusia keinoja jalostuksen avuksi. Tulevaisuudessa voidaan merkkigeenien avulla tunnistaa entistä enemmän millaisia perintötekijöitä eläimet kantavat, olipa sitten kysymys hedelmällisyydestä, terveydestä tai tuotanto-ominaisuuksista. Kaikessa tässä kehityksessä on myös suomalaisten oltava mukana ja valmistautuneina.

Tällaisena juhlapäivänä on aina hyvä paitsi muistaa myös kunnioittaa sitä työtä, asiantuntemusta ja usein myös uskallusta ja rohkeutta, joka on välttämätöntä muutoksiin valmistautuessa, työssä kehittymisessä ja taloudellisen tuloksen takaamisessa ja parantamisessa. Osuuskunta Sisämaan Jalostuksen historiaan ja menneisiin vuosiin suomalaisessa keinosiemennystoiminnassa liittyy lukuisia tarinoita. Osa niistä on luettavissa 60-vuotishistoriikissa. Sen ohessa meillä kaikilla on omat, ainutkertaiset muistomme.

Tulevaisuuden yhteisenä, kansallisena haasteenamme on jatkaa viitoitetulla tiellä eläinten, tuottajien ja lopulta myös kuluttajien parhaaksi. Paras tulos saavutetaan huolehtimalla samanaikaisesti terveestä ja tuottavasta eläinaineksesta.Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja omasta henkilökohtaisesta puolestani toivotan onnea virkeälle 60-vuotiaalle. Samalla kiitän teitä kaikkia hyvästä yhteistyöstä. Erityisen lämpimät kiitokset ja tulevaisuuden toivotukset haluan osoittaa toimitusjohtaja Mikko Kommerille.

Aihealueet: