Riski saada rabiestartunta lepakosta Suomessa erittäin pieni

22.10.2013

<p>Lepakot voivat tartuttaa rabieksen eli eläinten raivotaudin ihmiseen. Lepakoiden aiheuttamat ihmistartunnat ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. Riski saada lepakkorabies Suomessa on erittäin vähäinen, varsinkin jos ei työnsä tai harrastuksena vuoksi ole kosketuksissa lepakoihin.</p>

Vuodesta 1991 Suomi on ollut virallisesti rabiesvapaa maa, koska rabiesta ei esiinny maanisäkkäissä. Rabiestartunnan pääasiallisia levittäjiä kotieläimistä ovat koira ja kissa sekä petoeläimistä kettu ja supikoira. Rabiesviruksen varsinaisena säilymönä pidetään kuitenkin lepakkoa. Useimpia rabiestyyppejä ei ole löydetty muista kuin lepakoista.

Lepakkorabies on kotoperäinen Suomessa
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira seuraa Suomessa lepakkorabieksen esiintymistä muun muassa kuolleina löytyneistä tai elinkyvyttömistä lepakoista.

Tutkimushankkeessa kerättiin 2010-2011 eläviltä lepakoilta sylki- ja verinäytteitä. Näytteitä tutkittiin seitsemästä eri lepakkolajista. Turun alueen vesisiipoista todettiin muutamilla lepakoilla vasta-aineita. Viruslöytöjä ei tehty. Tämä viittaa siihen, että lepakkorabies on kotoperäinen Suomessa.

Kaikki lepakkolajit Suomessa ovat suojeltuja. Näytteet kerättiin Eläinkoelautakunnan luvalla ja lepakoita käsiteltiin alueellisten elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten luvilla.

Suomessa epäiltiin lepakkorabiesta jo 1985
Suomessa epäiltiin esiintyvän lepakkorabiesta jo vuonna 1985, kun sveitsiläinen lepakkotutkija kuoli eurooppalaiseen lepakkolyssavirus-2 (EBLV-2) tartuntaan. Suomessa lepakoista EBLV-2 -virusta löydettiin vasta 2009, jolloin se todettiin Turun Kakskerrasta löytyneestä vesisiipasta. Kakskerran lepakolla oli samaa kakkostyyppiä kuin tutkijalla, joten on todennäköistä, että lepakkotutkija sai tartunnan Suomessa.

Euroopassa tärkeimmät lepakkorabiestyypit ovat eurooppalaiset lepakkolyssavirukset EBLV-1 ja EBLV-2. Keski-Euroopassa EBLV-1 on yleisempi kuin EBLV-2.

Rabies on nisäkkäisiin tarttuva keskushermostosairaus, joka leviää sairastuneen eläimen puremasta.
Lue lisää rabieksesta

Tutkimustulokset on julkaistu artikkelissa: Nokireki, T., Huovilainen, A., Lilley, T., Kyheröinen, E., Ek-Kommonen, C., Sihvonen, L., Jakava-Viljanen, M.
BMC Veterinary Research 2013: Vol. 9, No. 174.
Bat rabies surveillance in Finland

Lisätietoja:
erikoistutkija, tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Tiina Nokireki,
eläintautivirologian tutkimusyksikkö, p. 050 413 1687.

Aihealueet: