Suomen siipikarjatilojen bioturvallisuustaso tutkittu: Alttius virusten leviämiselle ei juuri vaihtele kaupallisten tilojen ja harrastuskanaloiden välillä, riskitekijät erilaiset

21.5.2008

<div>Eviran Riskinarviointiyksik&ouml;ss&auml; on valmistunut tutkimus suomalaisten siipikarjatilojen alttiudesta virusten, kuten lintuinfluenssan tai Newcastlen tautia aiheuttavan paramyksovirus 1:n levi&auml;miselle. Tutkimuksessa havaittiin, ett&auml; alttius ei juuri vaihtele kaupallisilla tiloilla ja omatarve- ja harrastuskanaloissa. Levi&auml;misen riskitekij&auml;t eri tuotantomuodoilla olivat kuitenkin erilaiset. </div>

Tuotantomuotoihin liittyvää alttiutta virustautien leviämiselle arvioitiin selvittämällä erilaisten riskitekijöiden esiintymistä tiloilla sekä kartoittamalla käytössä olevia suojautumistoimenpiteitä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa.

Kotieläinpihat olivat virusten leviämiselle alttein tuotantomuoto erityisen suuren vierailijamääränsä takia. Toiseksi altteimmaksi havaittiin munantuotantotilat, joilla taajaan vierailevat munien kuljetusautot olivat suurin yksittäinen leviämiselle altistava tekijä. Broilerituotantotilojen ja omatarvekanaloiden alttiudet olivat suuruudeltaan keskenään samanlaisia, mutta riskitekijät erilaiset. Omatarvekanaloissa lintujen ulkoilu altistaa eniten mahdolliselle tartunnalle. Broilerituotannossa alttius liittyy erityisesti muiden siipikarjatilojen läheisyyteen ja siipikarjatilojen välisiin kuljetuksiin. Ilman broileritiloilla käytössä olevia suojaustoimenpiteitä tilat olisivat olleet huomattavasti alttiimpia virusten leviämiselle. Kalkkunatuotannon hyvä tautisuojaustaso yhdistettynä keskisuureen kontaktien määrään sekä riistatarhojen harvat kontaktit ja pitkät välimatkat muihin tiloihin vähensivät näiden tuotantomuotojen alttiutta tartunnalle. Tutkimuksessa selvitettiin myös lintuinfluenssan ja Newcastlen taudin esiintymistä luonnonvaraisissa linnuissa siipikarjatiloilla ja ulkona pidettävissä kanoissa. Yhdessäkään tutkituista linnusta ei todettu viitteitä tartunnasta.

Tutkimustulosten perusteella suositellaan, että tutkimuksessa havaitut erot otettaisiin huomioon siipikarjaneuvonnassa, -valvonnassa ja tautiseurannassa. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään tänä vuonna aloitetussa lintuinfluenssan riskinarvioinnissa. Riskinarvioinnin on määrä valmistua vuonna 2010.

Lintuinfluenssa ja paramyksovirus-1 virukset voivat aiheuttaa linnuille vakavan taudin ja siipikarjataloudelle suuria menetyksiä. Virukset tarttuvat helposti linnuista ja tiloilta toisille sekä suorien että viruksella saastuneiden kontaktien välityksellä. Viime vuonna Evirassa tutkittiin lintuinfluenssan varalta näytteitä 153 siipikarjatilalta, yhteensä 1865 lintua. Tämän lisäksi tutkittiin 1443 luonnonvaraista lintua. Lintuinfluenssaa ei todettu yhdessäkään näytteessä. Tässä hankkeessa tutkittujen tilojen lisäksi Suomen kaikki siipikarjan siitoslintuparvet (86) tutkittiin Newcastlen taudin varalta. Newcastlen tautia ei todettu, mutta yhdellä hanhitilalla todettiin Newcastlen tautia aiheuttavan viruksen vasta-aineita.

Lisätietoja lintuinfluenssasta sekä Newcastlen taudista, tautitilanteesta sekä tilojen suojatoimenpiteistä Eviran, Eläintautien torjuntayhdistys ry:n sekä Kansainvälisen eläintautijärjestön OIE:n internetsivuilta.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira: www.evira.fi
Eläintautien torjuntayhdistys ry: www.ett.fi
Kansainvälinen eläintautijärjestö OIE: www.oie.int


Lisätietoja:

Tutkimuksesta: tutkija Heidi Rosengren puh.020 77 24025 / 0400 211 625 ja tutkija Kirsi-Maarit Siekkinen, puh. 020 77 24030
Lintuinfluenssasta ja Newcastlen taudista: eläinlääkäri Christine Ek-Kommonen, puh. 020 77 24583
Siipikarjatautien valvonnasta ja valmiudesta: eläinlääkintöylitarkastaja Sirpa Kiviruusu, puh. 020 77 24216

 

Aihealueet: