Suomessa vain vähän vakavia eläintauteja vuonna 2009

5.2.2010

<p>Epäilyjä vakavista eli lakisääteisesti vastustettavista eläintaudeista ilmoitettiin Eviran eläintautivalvontaan 67 kertaa vuonna 2009. Epäilyilmoituksista 16 koski kaloja ja 14 lemmikkieläimiä. Lampaita ja vuohia, sikoja, siipikarjaa ja hevosia koskevia ilmoituksia tehtiin kutakin eläinlajia kohti alle kymmenen. Eläintautitilanne säilyi Suomessa hyvänä - vain muutama epäily osoittautui jatkotutkimuksissa todelliseksi taudiksi.</p>

Useilla kalanviljelylaitoksilla todettiin tarttuva verenvuotoseptikemia (VHS)- ja bakteeriperäinen munuaistauti (BKD) -tartuntoja ja yhdellä vuohella kutkatauti (scrapie). Lisäksi luonnonvaraisella lepakolla todettiin raivotautitartunta.

Yleisimmin epäilty tartuntatauti oli raivotauti, josta tehtiin 14 epäilyilmoitusta lemmikkieläimillä. Muita yleisimmin epäiltyjä eläintauteja olivat sikojen SVD (sian rakkulatauti), siipikarjan newcastlentauti ja hevosilla näivetystauti (EIA). Naudoilla epäiltiin vakavaa eläintautia 17 tapauksessa. Yleisimpiä tautiepäilyn aiheita olivat pernarutto ja hullun lehmän tauti (BSE), joita molempia epäiltiin neljässä tapauksessa. Lisäksi suu- ja sorkkataudin sekä sinikielitaudin varalta tutkittiin kolme nautakarjaa. Kaikki nämä epäilyt osoittautuivat jatkotutkimuksissa aiheettomiksi eli tautia ei todettu.

Eläintautiepäilyjen määrä ei poikennut merkittävästi edellisten vuosien ilmoitusmääristä. Vuonna 2008 ilmoituksia tehtiin 64 ja vuonna 2007 53.

Vakavasta eläintautiepäilystä on ilmoitettava eläinlääkärille
Eläintaudilla tarkoitetaan eläintautilaissa sellaista sairautta tai tartuntaa, joka suoraan tai välillisesti voi siirtyä eläimestä toiseen eläimeen tai ihmiseen. Eläintaudit jaetaan eläintautilain nojalla helposti leviäviin, vaarallisiin, valvottaviin ja muihin eläintauteihin. Helposti leviäviä, vaarallisia ja valvottavia eläintauteja kutsutaan yhteisnimellä vastustettavat eläintaudit.

Eläimen omistajan on ilmoitettava virkaeläinlääkärille, ensisijaisesti oman kunnan kunnaneläinlääkärille, jos hän epäilee eläimen sairastuneen lainsäädännössä vastustettavaksi määriteltyyn eläintautiin. Kunnaneläinlääkäri ilmoittaa epäilystä virkaketjussa eteenpäin. Eviran eläintautivalvonnalle epäilystä ilmoittaa yleisimmin läänineläinlääkäri.

Ilmoituksen saatuaan Evira antaa ohjeet tarvittavasta näytteenotosta ja muista mahdollisista toimenpiteistä. Näytteet tutkitaan yleensä Eviran laboratorioissa. Usein tiloille annetaan tutkimusten ajaksi nk. rajoittavat määräykset, joilla estetään eläinten liikkuminen tilalta pois ja mahdollisen tartunnan leviäminen muille tiloille.

Eläintautivalvonnan tarkoituksena on havaita tarttuvat eläintaudit niin nopeasti kuin mahdollista, jotta niiden leviäminen saataisiin estettyä ajoissa ja tautitilanne säilyisi jatkossakin hyvänä.

Eläintautiepäilyjen tutkiminen on osa eläintautien varalta ylläpidettävää valmiusjärjestelmää. Evira antaa lisäkoulutusta erikseen nimetyille valmiuseläinlääkäreille vuosittain helmikuun alussa järjestettävillä valmiuseläinlääkäripäivillä.

Lisää aiheesta:
Eläintauteja koskeva lainsäädäntö (maa- ja metsätalousministeriö)
Eläintaudit Suomessa 2008 – julkaisu (Evira)

Lisätietoja:
Ylitarkastaja Sirpa Kiviruusu, p. 020 77 24216, 0400 920 503

 

Aihealueet: