Suomessa vain vähän vakavia eläintauteja vuonna 2010

31.5.2011

<p>Epäilyjä vakavista eli lakisääteisesti vastustettavista eläintaudeista ilmoitettiin Eviran eläintautivalvontaan 59 kertaa vuonna 2010. Epäilyilmoituksista 7 koski kaloja ja 29 lemmikkieläimiä. Lampaita ja vuohia, sikoja ja hevosia koskevia ilmoituksia tehtiin kutakin eläinlajia kohti alle kymmenen. Naudoilla epäiltiin vakavaa eläintautia yhteensä 11 tapauksessa, siipikarjalla ei kertaakaan. Eläintautitilanne säilyi Suomessa hyvänä eikä uusia eläintauteja todettu. Vain muutama epäily osoittautui jatkotutkimuksissa todelliseksi taudiksi.</p>

Yhdellä kalanviljelylaitoksella todettiin tarttuva verenvuotoseptikemia (VHS) ja kuudella laitoksella bakteeriperäinen munuaistauti (BKD) -tartunta. Kolmella yksittäisellä lampaalla, jotka olivat eri tiloilta, todettiin kutkatauti (scrapie). Lisäksi mehiläistarhoilla todettiin esikotelomätää.

Yleisimmin epäilty tartuntatauti oli raivotauti, josta tehtiin 29 epäilyilmoitusta lemmikkieläimillä, lisäksi yksi epäily oli naudalla ja yksi ketulla. Muita yleisimmin epäiltyjä eläintauteja olivat sikojen SVD (sian rakkulatauti) ja nautojen bluetongue (sinikielitauti), SVD:tä epäiltiin viidessä ja sinikielitautia neljässä tapauksessa. Kaikki nautojen tauteja koskevat epäilyt osoittautuivat jatkotutkimuksissa aiheettomiksi eli tautia ei todettu ja naudan virusripulin (BVD) voitiin katsoa hävitetyksi maasta.

Eläintautiepäilyjen määrä ei poikennut merkittävästi edellisten vuosien ilmoitusmääristä. Vuonna 2009 ilmoituksia tehtiin 67 ja vuonna 2008 64.

Vakavasta eläintautiepäilystä on ilmoitettava eläinlääkärille 

Eläintaudilla tarkoitetaan eläintautilaissa sellaista sairautta tai tartuntaa, joka suoraan tai välillisesti voi siirtyä eläimestä toiseen eläimeen tai ihmiseen. Eläintaudit jaetaan eläintautilain nojalla helposti leviäviin, vaarallisiin, valvottaviin ja muihin eläintauteihin. Helposti leviäviä, vaarallisia ja valvottavia eläintauteja kutsutaan yhteisnimellä vastustettavat eläintaudit.

Eläimen omistajan on ilmoitettava virkaeläinlääkärille, ensisijaisesti oman kunnan kunnaneläinlääkärille, jos hän epäilee eläimen sairastuneen lainsäädännössä vastustettavaksi määriteltyyn eläintautiin. Kunnaneläinlääkäri ilmoittaa epäilystä virkaketjussa eteenpäin. Eviran eläintautivalvonnalle epäilystä ilmoittaa yleisimmin läänineläinlääkäri.

Ilmoituksen saatuaan Evira antaa ohjeet tarvittavasta näytteenotosta ja muista mahdollisista toimenpiteistä. Näytteet tutkitaan yleensä Eviran laboratorioissa. Usein tiloille annetaan tutkimusten ajaksi nk. rajoittavat määräykset, joilla estetään eläinten liikkuminen tilalta pois ja mahdollisen tartunnan leviäminen muille tiloille.

Eläintautivalvonnan tarkoituksena on havaita tarttuvat eläintaudit niin nopeasti kuin mahdollista, jotta niiden leviäminen saataisiin estettyä ajoissa ja tautitilanne säilyisi jatkossakin hyvänä.

Evira laatii lisäksi vuosittaisen suunnitelman lakisääteisesti vastustettavien eläintautien seurantaohjelmista. Seurantaohjelmat on laadittu siten, että näytteenotto kohdentuu eläimiin, joista tartunta todennäköisimmin löytyy tai joista löytyvä tartunta aiheuttaisi suurimman vaaran tartunnan leviämiselle muille tiloille.

Eläintauteja valvotaan lisäksi lakisääteisten terveysvalvontaohjelmien puitteissa sekä jokaisella eläinlääkärin tilakäynnillä ja teurastukseen liittyvissä tarkastuksissa teurastamoilla.

Lisää aiheesta:
Eläintaudit (Evira)
Eläintauteja koskeva lainsäädäntö (maa- ja metsätalousministeriö)

Lisätietoja:
Ylitarkastaja Miia Kauremaa, p. 020 77 24215, 0400 318 510

Aihealueet: