Tiedote: Lääkkeellisten väitteiden valvonnassa ongelmia

15.2.2006

<div>Elintarvikkeita ei saa markkinoida sairauksien ehkäisyyn, hoitamiseen tai parantamiseen, mutta näiden nk. lääkkeellisten väitteiden käyttö on yleistä. </div>

Elintarvikealan toimijat vastaavat markkinoinnin lainmukaisuudesta mutta osa toimijoista ei näytä välittävän säädöksistä. Kunnan valvontaviranomaiset puuttuvat havaitsemiinsa ongelmiin vain poikkeustapauksessa. Ongelmana on selkeän lainsäädännön puuttuminen ja kunnallisen elintarvikevalvonnan voimavarojen puute.

Vuonna 2004 toteutettiin 24 kunnassa projekti, jossa oli tarkoitus valvoa tehostetusti myynnin yhteydessä ja paikallislehdissä kirjallisesti esitettyjä kiellettyjä lääkkeellisiä terveysväitteitä. Projektissa tehtiin 297 tuotetarkastusta, jotka koskivat 204 eri tuotetta. Kunnat lähettivät tiedot tarkastuksista läänien kautta Elintarvikevirastoon. Materiaalissa oli mukana selvityksiä tarkastuksista sekä muun muassa erilaisia esitteitä, kuvia hyllynreunamerkinnöistä, kopiota mainoksista ja pakkauksista.

Elintarvikeviraston arvion mukaan lääkkeellisiä väitteitä löytyi 60%:sta tuotemateriaalia, suurimmassa osassa tapauksista sekä kuntien valvontaviranomaiset että Elintarvikevirasto arvioivat lääkkeelliseksi samat väitteet. Noin kolmasosa tarkastuksista sisälsi muita terveysväitteitä, joista osa oli viraston arvion mukaan todennäköisesti harhaanjohtavia ja siten lainvastaisia.

Vain pienessä osassa tarkastuksista tehtiin toimenpiteitä, vaikka kunnan valvontaviranomaiset olivat epäilleet tai havainneet lainvastaista markkinointia. Taustalla olivat osin väitteiden tulkintaan liittyvät ongelmat. Elintarvikealan toimijoille ei annettu korjauskehotuksia tai -määräyksiä, jos tarkastajat eivät olleet varmoja omista tulkinnoistaan. Toinen syy toimenpiteiden vähäisyyteen oli se, että suuri osa materiaalista oli valtakunnallisia mainoksia ja esitteitä. Kunnan valvontaviranomaisten päätökset voivat kohdistua vain oman kunnan alueen elinkeinonharjoittajiin. Toisaalta kauppojen hyllynreunoissa ja pakkausmerkinnöissä havaittuihin lainvastaisuuksiinkin puututtiin vain puolessa tapauksista, vaikka kunnallisilla viranomaisilla on tässä toimivalta.

Terveysväiteprojekti osoitti, että kiellettyjen terveysväitteiden valvonta kunnissa on haasteellista eivätkä kunnalliset viranhaltijat juuri puutu havaitsemiinsa ongelmiin. Erikoistuneet viranhaltijat voisivat tehostaa kiellettyjen terveysväitteiden valvontaa tulevaisuudessa. Elintarvikealan toimijoilla on ensisijainen vastuu markkinoinnin lainmukaisuudesta ja vastuuta tulisi lisätä ottamalla markkinoinnin valvonta kiinteämmäksi osaksi valmistajien ja maahantuojien omavalvontaa.

Nykyisen lainsäädännön suppeus ja siihen liittyvät tulkintaongelmat vaikeuttavat valvontaa. Elintarvikelain (361/1995) 6 §:n mukaan ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyvien ominaisuuksien esittäminen tai sellaisiin tietoihin viittaaminen on kielletty, jollei toisin säädetä. Lisäksi kielletään harhaanjohtavien tietojen antaminen. Lainsäädännössä ei kuitenkaan määritellä, mitkä ovat sallittuja väitteitä ja millä edellytyksillä niitä saa esittää. Jatkossa tulkintaongelmat vähenevät, mikäli EU:ssa työn alla oleva ravitsemus- ja terveysväiteasetus etenee ja asetuksen esittämät positiivilistat sallituista terveysväitteistä tulevat käyttöön

Raportti löytyy Elintarvikeviraston kotisivuilta http://www.palvelu.fi/evi/files/55_519_361.pdf (Elintarvikeviraston julkaisuja 1/2006)

Lisätietoja: ylitarkastaja Sirpa Sarlio-Lähteenkorva puh: (09) 393 1543 tai 050 386 8430 etunimi.sukunimi@elintarvikevirasto.fi

Aihealueet: