Tshernobylin radioaktiivinen cesium-137 ylittää 20 vuoden jälkeenkin kaloissa ja sienissä EU:n pitoisuussuositukset

27.8.2007

<div>Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) ja Säteilyturvakeskus (STUK) selvittivät kesällä 2005 pilottihankkeena petokalojen ja ruokasienten cesium-137- ja elohopeapitoisuuksien paikallista vaihtelua Vammalan seudulla. Hanke toteutettiin yhteistyössä Sastamalan perusturvakuntayhtymän ympäristöterveydenhuollon kanssa.</div>

Hankkeessa tutkituista kalanäytteistä 20 prosentissa ja yli puolessa sieninäytteistä EU:n cesium-137-suositusraja 600 becquereliä kilossa (Bq/kg) ylittyi. Kaloista 17 prosentista löytyi myös elohopeaa kohonneita pitoisuuksia, yli 0,4 milligrammaa kilossa (mg/kg). Tulokset kuvaavat cesium-137-pitoisuuksien paikallista vaihtelua runsaasti Tshernobyl-laskeumaa saaneella alueella 20 vuotta onnettomuuden jälkeen. Cesium-pitoisuudet kalassa olivat 3–2000 Bq/kg. Sienissä vaihtelu oli vieläkin suurempaa, 30–5400 Bq/kg. Eri kasvuolosuhteissa sienien pitoisuuksissa ja erityyppisten järvien kaloissa on suuria vaihteluja, vaikka laskeumataso on sama. Elohopeaa löytyi vain kuudessa sieninäytteessä määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia.

Tulokset vahvistavat tarpeen kalan syöntisuositukselle. Samalla kun vähennetään isojen petokalojen syöntiä, eivätkä raskaana olevat syö haukea lainkaan, vähennetään sekä cesium-137:lle että elohopealle altistumista. Neuvot ovat tarpeen myös sienien käytössä ravinnoksi. Runsaasti sieniä käyttävät voivat helposti vähentää cesiumin ja elohopean saantia sienistä liottamalla tai keittämällä sienet runsaassa vedessä. Jos sienet eivät vaadi erityistä käsittelyä, suositellaan pannulla sienistä irtoavan nesteen pois kaatamista sekä pientä huuhtelua ja siivilöintiä ennen rasvan lisäämistä.

Hankkeessa saatiin tietoa myös kalojen ja sienten myyntiä varten. Cesium-pitoisuuksien suuren vaihtelun takia sienten cesium-137-pitoisuudet on syytä mittauksin tarkistaa ennen myyntiin laittamista lampaankääpää, kantarellia ja herkkutattia lukuun ottamatta. Hankkeessa saatiin tarvittavaa järvikohtaista tietoa EU:n kalalle suositteleman myyntirajan 600 becquereliä kilossa noudattamiseksi.

Elohopean osalta kuudessa järvessä oli ahvenia, joiden pitoisuudet ylittivät enimmäispitoisuusrajan 0,5 mg/kg. Kahdessa järvessä oli haukia, joista toinen ylittää hauelle asetetun enimmäispitoisuusrajan 1 mg/kg ja toisessa on huomattavasti kohonnut pitoisuus eli 0,8 mg/kg.

Kunnat on luokiteltu viiteen eri alueeseen cesium-137:n laskeumatason perusteella. Eniten laskeumaa saaneet alueet sijaitsevat Etelä- ja Keski-Suomessa. Sastamalan kuuden kunnan alue kuuluu alueeseen 4. Etelä- ja Keski-Suomen selvästi saastuneesta alueesta korkeimmat luokat 4 ja 5 kattavat noin puolet.

Tässä tutkimuksessa tutkittiin kaikkiaan 79 koostettua kalanäytettä ja 68 sieninäytettä. Kalanäytteitä otettiin 31 järvestä ja sieniä 15 paikasta. Paikalliset kalastajat ja kerääjä toimittivat näytteet. Tutkimuksen tavoitteena oli saada täsmällistä tietoa cesium-137- ja elohopeapitoisuuksista kalassa ja sienissä elintarvikevalvontaa ja riskinhallintaa varten sekä mahdollisuuksista tehdä vastaavaa selvitystä muissa kunnissa. Elintarviketurvallisuusvirasto vastasi elohopeamäärityksistä ja yhdessä Sastamalan kuntavalvonnan kanssa näytteiden hankinnasta. Säteilyturvakeskus ja kyseisen alueen paikallislaboratorio tekivät näytteiden cesium-137-pitoisuuksien määritykset.

Tutkimustulokset löytyvät Eviran internetsivuilta: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/elintarviketietoa/vierasaineet/

Lisätietoja:

Vammalan seudun asukkaille ja tiedotusvälineille tarkoitettu tutkimusten tulosten julkistamistilaisuus pidetään 27.8.2007 klo 11.00–12.30 (Vammalan museon kokoustila). Lisätietojen antajat ovat tavoitettavissa tilaisuuden jälkeen.

Elintarvikeylitarkastaja Anja Hallikainen, Evira p. 050 386 8433

Johtava asiantuntija Riitta Hänninen, STUK p. 040 7291986  

Erikoistutkija Ritva Saxen, STUK p. 040 5489275

Aihealueet: