Tutkimusseminaari 10.11.2009: Yersinia pseudotuberculosis –bakteerin tartuntareitit – käytännön näkökulmia epidemioiden selvittämiseen

5.11.2009

<p> <em>Yersinia pseudotuberculosis</em> on aiheuttanut toistuvia epidemioita Suomessa vuodesta 1997 alkaen. Vuosien 1997–2008 aikana todettiin 10 pääasiassa kouluruokailuun liittynyttä <em>Y. pseudotuberculosis</em> -epidemiaa. Laajamittaisimmissa epidemioissa on sairastunut kerralla yli 400 henkilöä, valtaosa koululaisia tai päiväkotilapsia. Vuosina 1997-2001 <em>Y. pseudotuberculosis</em> aiheutti epidemioita jäävuorisalaatin ja myöhemmin kotimaisen, talven yli varastoidun porkkanan välityksellä.</p>

Tutkija Saija Hallanvuo, mikrobiologian tutkimusyksikkö,
Evira/Helsinki Viikki, Mustialankatu 3, luentosali C111 Kalevi
ti 10.11.2009, klo 15.00-16.00

Y. pseudotuberculosis ruokamyrkytyksiä aiheuttavana bakteerina
Y. pseudotuberculosis aiheuttaa vatsatautia, jonka oireina esiintyy kuumetta, voimakasta vatsakipua ja harvemmin ripulia. Vatsakipu voi muistuttaa umpilisäkkeen tulehdusta ja johtaa aiheettomaan leikkaukseen. Jälkitautina voi esiintyä reaktiivista niveltulehdusta ja iho-oireista kyhmyruusua. Y. pseudotuberculosis on yleinen ympäristössä ja sen lähteenä toimivat monet eläimet, etenkin jyrsijät, peurat, jänikset ja linnut. Usein tartunta saadaan saastuneen elintarvikkeen tai veden välityksellä. Y. pseudotuberculosis pystyy lisääntymään kylmäsäilytyksen aikana, ja porkkanavälitteisissä epidemioissa pitkä varastointiaika syksystä jopa seuraavaan kesään on todennäköisimmin mahdollistanut bakteerin lisääntymisen ruokamyrkytyksiä aiheuttavalle tasolle.

Nykyaikaiset elintarvikeketjut haasteena epidemioiden selvitystyölle
Nykyaikaiset elintarvikkeiden jakeluketjut asettavat haasteita elintarvike-epidemioiden selvitystyölle koska epidemiat koostuvat usein pienistä, maantieteellisesti hajanaisista tautikeskittymistä, joita on vaikea havaita osaksi samaa epidemiaa. Yhteistyö eri viranomaisten ja laboratorioiden välillä on siksi ensiarvoisen tärkeää epidemian tunnistamisessa ja selvittämisessä. Molekyylibiologista PFGE -genotyypitysmenetelmää on hyödynnetty vuodesta 1997 asti Y. pseudotuberculosis -bakteerien tartuntareittien jäljityksessä. Se on osoittautunut tehokkaaksi laboratoriopohjaisen epidemiaseurannan apuvälineeksi, jonka avulla pystytään luotettavasti tunnistamaan maantieteellisesti hajanaiset tautikeskittymät osaksi samaa epidemiaa. Ainoastaan analyyttistä epidemiologiaa ja PFGE -tyypitystä yhdistävillä tutkimuksilla on riittävällä tarkkuudella pystytty tunnistamaan jäävuorisalaatti ja porkkana epidemioiden välittäjäelintarvikkeiksi.

Erilaiset tutkimusmenetelmät epidemianselvitystyön kannalta
Kylmärikastukseen perustuvaa viljelymenetelmää on perinteisesti käytetty Y. pseudotuberculosis –bakteerin toteamiseen epidemianselvityksen yhteydessä otetuista näytteistä. Kylmärikastus soveltuu hyvin mm. porkkanavarastoista otettujen ympäristönäytteiden tutkimiseen, mutta tutkimustuloksen saamiseen voi pitkän kylmärikastusajan vuoksi kulua jopa kolme viikkoa. Vaihtoehdoksi on viime vuosina noussut bakteerille yksilöllisen geenin monistamiseen perustuva PCR –menetelmä, jonka avulla voidaan todeta huomattavasti lyhyemmässä ajassa (n. 48h) huomattavasti pienempiä pitoisuuksia Y. pseudotuberculosis -bakteereita (<10 solua/25g näyte) kuin viljelymenetelmällä. Epidemiaa välittäneissä elintarvikkeissa Y. pseudotuberculosis –pitoisuus on ollut yleensä pieni, ja vasta PCR –menetelmien myötä bakteeria on voitu todeta elintarvikenäytteissä. Epidemianselvityksen kannalta bakteerin eristämistä viljelymenetelmällä tarvitaan silti yhä, sillä ilman eristettyä bakteerikantaa ja sen genotyypitystä epidemiaa ei voida täysin aukottomasti selvittää.

Bakteerin lymypaikat porkkanaa käsittelevissä elintarvikehuoneistoissa
Porkkanavälitteisissä epidemioissa Y. pseudotuberculosis –bakteeria on voitu todeta porkkanan varastotiloista sekä PCR-menetelmällä että viljelymenetelmällä ja aiheuttaja on pystytty eristämään jatkotyypityksiä varten. Bakteeri on säilynyt sitkeästi pinnoilla varastossa; se on ollut osoitettavissa vielä monta kuukautta epidemian jälkeen. Bakteerin häätämisessä mekaaninen pesu on ollut avainasemassa, sillä suuretkaan määrät desinfiointiainetta ilman pintojen perusteellista puhdistamista ei ole tehonnut bakteeriin. Laitoksen porkkanoiden käsittelytiloissa Y. pseudotuberculosis on ollut todettavissa joko molemmilla menetelmillä tai pelkästään PCR-menetelmällä esim. pesuvaiheeseen liittyvillä kuljettimilla. Prosessin puhtaimmalla puolella (mm. lajittelu ja pakkaus) bakteeria ei toistaiseksi ole todettu pinnoilla, mutta toisaalta se on voitu todeta yksittäisinä löydöksinä prosessin läpikäyneistä porkkanoista PCR –menetelmällä.

Y. pseudotuberculosis –bakteerin seurantatutkimukset
Y. pseudotuberculosis –bakteeria on tutkittu (entinen TavastLab, nykyinen Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Hämeenlinnan laboratorio) jo jonkin aikaa rutiiniluontoisesti tuorekasviksista ja raastenäytteistä. Toistaiseksi bakteeri on todettu ainoastaan epidemioihin yhdistetyistä elintarvikenäytteistä, joten löydös elintarvikkeesta on syytä ottaa aina vakavasti. Evira on ohjeistanut porkkanankäsittelyä viimeksi keväällä ja kesällä 2009. Eviran ohjeen 10501/1 mukaan kotimaista porkkanaa käsittelevien elintarvikehuoneistojen tulee tarkkailla Y. pseudotuberculosis –bakteerin esiintymistä tuotantoympäristössä näytteenotolla, joka ajoitetaan kevääseen (tammikuusta eteenpäin siihen saakka kuin edellisen sadon porkkanaa on käytössä). Evira on antanut lisäksi suosituksia porkkanoiden viljelijöille, varastoijille ja porkkanoita käsitteleville elintarvikehuoneistoille käsittelytoimenpiteistä, joilla Y. pseudotuberculosis –bakteerin esiintymistä porkkanoissa voidaan vähentää.

Lisätietoja:
tutkija Saija Hallanvuo, mikrobiologian tutkimusyksikkö,
puh. 02077 24135, saija.hallanvuo at-merkki-kapea.gifevira.fi

 

Aihealueet: