Tutkimusseminaari 8.12.2009: Luonnonkalojen, sinisimpukoiden sekä viljeltyjen siikojen merkityksestä VHS -viruksen epidemiologiassa

4.12.2009

<p>Kirjolohen verenvuotoseptikemia (viral haemorrhagic septicemia, myöh. VHS) on rhabdoviruksiin kuuluvan viruksen aiheuttama tauti kaloilla. VHS -viruksesta on kuvattu neljä eri genotyyppiä (VHS GI-GIV). Euroopassa VHS GI -tyyppi on merkittävin, koska tälle herkin kalalaji on kirjolohi, jota viljellään laajalti Euroopassa.</p>

Tutkija Pia Vennerström, kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikkö
Evira/Helsinki Viikki, Mustialankatu 3, luentosali C111 Kalevi
ti 8.12.2009, klo 15.00-16.00

Kirjolohen verenvuotoseptikemia
VHS on todettu taloudellisesti merkittävimmäksi virustaudiksi Euroopan kirjolohiviljelmillä ja luokitellaan EU:ssa II -listan taudiksi, jolle on laadittu oma virallinen vastustusohjelma (koskee kaikkia genotyyppejä). Myös muita VHS GI -virustyypille herkkiä kalalajeja on todettu useita, mm. hauki, siika ja nieriä. VHS-viruksen eri genotyyppejä on maailmalla eristetty ainakin viidestäkymmenestä eri kalalajista. Taudilla on suoraan vaikutusta elävän kalan kauppaan laajalti EU:n alueella ja laajemminkin.

Tutkimushankkeen taustasta
Suomessa VHS -tautia todettiin ensimmäisen kerran vuonna 2000 ahvenanmaalaisella kalanviljelylaitoksella ja se aiheuttaa siellä edelleen merkittäviä taloudellisia tappioita tartunnan saaneilla kalanviljelylaitoksilla. VHS -tautia on todettu myös Pyhämaalla ja Pyhtäällä. Pyhtäältä tauti on onnistuttu hävittämään. Pyhämaalla tautia ei ole todettu viiteen vuoteen ensimmäisen tapauksen jälkeen, mutta viimeisessä seurantanäytteessä ennen alueen vapautumista todettiin jälleen VHS -positiivinen näyte. Suomessa kirjolohilla todettu VHS -virus kuuluu genotyyppiin I ja lisäksi määritelty kuuluvan alatyyppiin Id. Suomella on EU:n komission hyväksymä taudinhävitysohjelma, VHS -taudin vuoksi asetetuilla rajoitusalueilla, mutta elinkeino ei ole onnistunut hävittämään tautia Ahvenanmaalla ja Pyhämaalla. On ollut epäselvää mistä tämä epäonnistuminen johtuu ja tämän seurauksena Evirassa käynnistyi keväällä 2006 kolmivuotinen tutkimushanke, jonka päätavoite oli selvittää mitkä tekijät tähän mahdollisesti vaikuttavat. Luonnonkalojen, sinisimpukoiden ja viljeltyjen siikojen merkitys mahdollisena VHS -tartunnan ylläpitäjänä oli osa tutkimushankkeessa selvitettävistä tekijöistä.

Verkkokassien ympäristössä on runsas eri kalalajeista muodostuva luonnonkalapopulaatio, josta suurin osa on paikallisia kalalajeja, jotka eivät vaella pitkiä matkoja. Nämä kalat jäävät alueelle, vaikka laitos tyhjennetään ja kaikki kalusto viedään pois tyhjillään olon ajaksi. On varsin todennäköistä että nämä luonnonkalat palaavat laitokselle, kun laitos uusine VHS -viruksesta vapaine kaloineen tuodaan saneerauksen jälkeen takaisin.

Sinisimpukoiden merkityksestä VHS -viruksen kantajina ei ole tutkittua tietoa. Verkkokassikehikoita pohjaan ankkuroivat ketjut ja köydet ovat paksun sinisimpukkakerroksen peittämiä. Näitä ankkurirakenteita on yleensä mahdotonta poistaa, kun laitoksen kalustoa viedään saneerattavaksi. Sinisimpukoita esiintyy myös runsaasti merenpohjassa viljelylaitoksen ympäristössä.

Siikaa viljellään yleisesti Ahvenanmaalla rinnan kirjolohien kanssa. Käytännön kokemusten mukaan siika vaikuttaa VHS -virukselle vastustuskykyiseltä. Tutkimushankkeessa haluttiin selvittää, tarttuuko kyseinen virus siikaan ja sairastuuko se VHS-tautiin.

Tutkimuksen suorituksesta
Luonnonkalojen, sinisimpukoiden ja viljellyn siian merkitystä taudin levittäjänä selvitettiin pyydystämällä kaloja VHS-tartunnan saaneiden kalanviljelylaitosten välittömästä läheisyydestä ja keräämällä simpukoita kalanviljelylaitosten rakenteista. Kalat pyydystettiin koekalastusverkoilla, joissa on neljä erikokoista silmää (10, 20, 30, 40 mm). Pyynneissä saatiin 14 luonnonvaraista kalalajia, sinisimpukoita ja kalanviljelylaitoksilta karanneita kirjolohia. Tämän lisäksi tuotiin rajoitusalueen ulkopuolelta luonnonvaraisia ahvenia, särkiä sekä viljeltyjä siikoja kentällä suoritettavaan altistuskokeeseen, joka suoritettiin VHS -positiivisella kalanviljelylaitoksella. Simpukoita altistettiin VHS-virukselle laboratoriossa pidetyissä akvaarioissa.

Tutkimuksen tulokset
Luonnon kaloista, joita pyydystettiin VHS-tartunnan saaneiden kalanviljelylaitosten välittömästä läheisyydestä, ei pystytty osoittamaan VHS-virusta. Laitoksilta karanneissa kirjolohissa todettiin jälkiä VHS-viruksen perimästä, mutta virusta ei pystytty eristämään.

Altistuskokeessa olleet siiat sairastuivat kliiniseen VHS-tautiin noin viikko altistuksen aloituksesta, mutta sen jälkeen virusta niissä ei havaittu.

Sinisimpukoiden altistuskokeissa todettiin vähäisiä määriä VHS-viruksen RNA:ta elinnäytteissä vielä 27 vrk altistuksen jälkeen, mutta elävää virusta näytteissä todettiin vain 6 h altistuksen jälkeen ja akvaarion vesinäytteissä viruksen RNA:ta ei todettu enää 2 vrk jälkeen.

Tulosten pohdintaa
Luonnonkalatutkimuksen tulos ei täysin sulje pois sitä mahdollisuutta, että luonnonvaraiset kalat toimisivat VHS-viruksen kantajina. Tulos kuitenkin viittaa siihen, että tutkitut 14 kalalajia eivät ole herkkiä VHSV genotyypille Id. On varsin epätodennäköistä, että niillä olisi merkittävä osuus tartuntaa ylläpitävinä tekijöinä.

Pyydetyt kirjolohet olivat pyyntihetkellä kliinisesti terveitä ja hyväkuntoisia. Tulos viittaa siihen, että kirjolohikarkurit saattavat olla merkittäviä taudin levittäjiä. VHS-positiivisten kirjolohiparvien karkureita on pidettävä yhtenä merkittävimpänä VHS -tautia levittävänä ja alueella tartuntaa ylläpitävänä tekijänä.

Suomessa ruokakalaksi viljeltävä siika voi saada VHS -tartunnan ja sairastua kliinisesti. Siiat eivät kuitenkaan ole erityisen herkkiä taudille. Siikaa on kuitenkin pidettävä merkittävänä VHS -taudin kantajana ja levittäjänä, mikäli se on kosketuksessa VHS -positiiviseen kirjolohipopulaatioon. Kirjolohen ja siian viljely tulisi täten pitää erillään toisistaan.

Sinisimpukoiden merkitystä VHS -tartuntaa ylläpitävänä tekijänä on pidettävä merkityksettömänä.

Lisätietoja:
tutkija Pia Vennerström, kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikkö,
puh. 050 354 4603, pia.vennerstrom at-merkki-kapea.gifevira.fi

 

Aihealueet: