Tutkimusseminaari: 8.9.2009: Vasikkaripulit ja kryptosporidit

7.9.2009

<p>Kaikkiaan kryptosporideja on tällä hetkellä 20 hyväksyttyä lajia, joista useimmat ovat isäntäspesifisiä. Erilaisia genotyyppejä on useita kymmeniä. Ihmisille tautia aiheuttavat pääasiassa <em>C. hominis</em> ja <em>C. parvum</em>. Naudoilla tavattavat kryptosporidilajit ovat C. parvum, <em>C.</em> <em>andersoni</em>, <em>C. bovis</em> ja <em>C. ryanae</em> (ent. C. deer like –genotype). Näistä kahta jälkimmäistä pidetään apatogeenisina.</p>

Erikoistutkija Tiina Autio, tuotantoeläinten terveyden tutkimusyksikkö, Kuopio,
Evira/Helsinki Viikki, Mustialankatu 3, luentosali C111 Kalevi
ti 8.9.2009, klo 15.00-16.00

Kryptosporidit ovat yleisiä ihmisten, kotieläinten ja villieläinten parasiittejä.
Ihmisillä kryptosporidioosi on yleensä itsestään rajoittuva, muutaman päivän kestävä vesiripuli. Myös muita oireita kuten vatsakipua, lievää kuumetta ja pahoinvointia voi esiintyä ja toisinaan tauti voi pitkittyä viikoiksi. Vastustuskyvyltään heikentyneille tauti voi olla vakava, jopa henkeä uhkaava.

Suunkautta saatava tartunta on peräisin uimavedestä, juomavedestä tai elintarvikkeesta, jotka ovat saastuneet ihmisen tai eläimen ulosteella. Myös suoria tartuntoja toisista ihmisistä tai eläimistä on todettu. Naudoilla kryptosporidioosi (aih. C. parvum) esiintyy vasikkaripulin muodossa. Tyypillinen kryptosporidien aiheuttama pahanhajuinen, vetinen ja runsas ripuli todetaan 1–2 viikon ikäisillä vasikoilla.

Useissa maissa tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu kryptosporidien olevan yleinen löydös vasikoilla ja niitä pidetäänkin yhtenä merkittävä reservuaarina. Joissakin tutkimuksissa on todettu esiintymisen olevan yleisintä noin kahden viikon iässä. Viime vuosina on tutkimus kohdistunut eri lajien ja niiden alatyyppien esiintymiseen selvittämiseen. Naudan kryptosporideja ei luotettavasti voida morfologisesti erottaa toisistaan ja eri lajien erottamiseen toisistaan käytetään yleisimmin SSU rRNA alueen sekvensointia tai PCR-RFLP tekniikkaa.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että zoonoottinen C. parvum on yleisin pienillä, alle 2 kk ikäisillä, vasikoilla, kun taas vanhemmilla vasikoilla dominoivat C. bovis ja C. ryanae. Myös eri lajien sekainfektiot ovat tavallisia ja diagnostisesti haasteellisia.

Kryptosporideja on Suomessa tutkittu eri projektien yhteydessä otetuista terveiden vasikoiden ulostenäytteistä sekä kliinisistä vasikkaripulinäytteistä. Lajimääritystä on tehty viime vuosina niin uusista näytteistä kuin vanhoista olemassa olevista näytteistä (SSU rRNA PCR-RFLP).

Ternivasikkakasvattamoiden (v. 2001-2007) terveillä vasikoilla on todettu esiintyvän yleisesti vähäisiä määriä kryptosporideja. Lajeina vallitsevat C. bovis ja C. ryanae, kun taas C. parvumia ei ole todettu 63 tyypitetyssä näytteessä. Suurien lypsykarjapihattojen (v. 2002-2008) vasikoissa ei myöskään todettu C. parvumia, kun 17 kryptosporidipositiivista ulostenäytettä lajimääritettiin.

Vuonna 2009 tehdyssä emolehmätutkimuksessa tutkittiin kryptosporidien esiintymistä kuudella tilalla kahden viikon välein otetuista näytteistä. Kahdella tilalla oli vasikkaripulia, joiden aiheuttajaksi todettiin rotavirus. Myös kryptosporideja todettiin, mutta 18 positiivisessa näytteessä todettiin ainoastaan apatogeenisia lajeja.

Suomessa vasikkaripulitutkimuksissa (Evira, Kuopio) kaikista alle kahden kuukauden ikäisten näytteistä tutkitaan myös kryptosporidit. Merkittäviä määriä kryptosporideja tavataan verraten harvoin. Jälkikäteen on (v. 2003-) tallessa olleista sivelypositiivisista näytteistä on määritetty kryptosopridilajit. Yleisimmin löydökset ovat apatogeeniset lajit C. bovis ja C. ryanae. Yhdeksältä tilalta on todettu C. parvum. Näistä seitsemän tilaa on todettu viimeisen kahden vuoden aikana. Osalla näistä tiloista todettiin myös muita ripulinaiheuttajia, kuten rotavirus ja Eimerioita. Tiloista kaksi on lypsykarjoja ja loput ovat emolehmätiloja.

C. parvum voidaan jakaa useisiin alatyyppeihin. Yleisin C. parvum alatyypitysmenetelmistä on gp60 sekvenssin analysointi, jolla ne voidaan jakaa alaperheisiin (IIa, IIb, IIc jne.) sekä alatyyppeihin (esim. IIaA16G1R1). Naudoista eristetyt C. parvumit kuuluvat yleisimmin IIa ja vähemmän IId ja IIl alaperheisiin. Yksi alatyyppi IIaA15G2R1 on erityisen yleinen, esiintyen useissa maissa niin naudoilla kuin ihmisilläkin. Eri alatyyppien esiintymisessä on todettu maantieteellisiä eroja.

Kaikkiaan kahdeksan C. parvum näytettä kuudelta tilalta on alatyypitetty gp60 sekvenssin perusteella. Neljällä tilalla on tavattu alaperheen IIa tyyppejä (kaksi eri alatyyppiä) ja kahdella tilalla toisistaan erilaiset IId alaperheen tyypit. Monissa maissa yleisesti esiintyvää IIaA15G2R1 alatyyppiä ei ole vielä todettu. Meillä vasikoissa todettuja alatyyppejä on todettu muissa maissa kotieläimissä ja/tai ihmisissä.

Lisätietoja:
erikoistutkija Tiina Autio, tuotantoeläinten terveyden tutkimusyksikkö, Kuopio,
puh. 02077 24955, tiina.autio at-merkki-kapea.gifevira.fi

 

Aihealueet: