Tutkimusseminaari 9.12.2008 Sikatilojen riskiluokittelu ja verkostoinformaation hyöty suu- ja sorkkatautisimulointien perusteella

8.12.2008

<div>Suu – ja sorkkatauti voi levitä vain sorkkaeläinten välillä (mm. sika, nauta, lammas). Tauti on viimeksi ollut Suomessa 1950-luvulla. Suomen on kuitenkin varauduttava taudinpurkaukseen mm. valmiussuunnitelmalla. Esitelmässä tarkastellaan kahta suu – ja sorkkatautiriskinarviointiprojektissa syntynyttä osatulosta taudin leviämiseen liittyen. </div>

FT Tapani Lyytikäinen
Riskinarviointiyksikkö, Evira, Helsinki
Evira/Helsinki Viikki, Luentosali C111 Kalevi
ti 9.12.2008, klo 15.00 – 16.00

Sikatilojen riskiluokittelu simuloimalla
Suu – ja sorkkataudin riskinarviointiprojektissa pyritään ennustamaan miten suuria taudinpurkauksia aiheutuisi, jos yhdellä tilalla Suomessa olisi puhjennut suu – ja sorkkatauti. Tämän arvioimiseksi on vuodesta 2006 kehitetty epidemiologista simulointimallia. Malli simuloi taudin leviämistä tilojen välillä ja hyödyntää mm. sikarekisteriä ja tilojen sijainnin osalta maatilarekisteriä.

Osana mallin kehitystyötä olemme koeajaneet mallin sikatuotantoa kuvaavaa osaa ja aloittaneet taudinpurkauksia kaikilta sikatiloilta, jotka olivat toiminnassa vuonna 2006. Nämä simulaatiot eivät kuvaa täydellisesti sikatilalta alkavan suu – ja sorkkatautipurkauksen odotusarvoa, koska myös nauta- ja lammastuotanto vaikuttavat taudin leviämiseen. Ne kuvaavat kuitenkin sikatuotannon sisäistä leviämistä.

Tulosten mukaan eri tiloilta alkavat taudinpurkaukset ovat erikokoisia. Tilat on mahdollista luokitella ryhmiin sen mukaan, miten suuria taudinpurkauksia ne keskimäärin ja suurimmillaan kykenevät aiheuttamaan, miten todennäköinen taudinpurkaus ylipäätään on ja kuinka kauan se kestäisi.

Tilat jaettiin neljään riskiluokkaan, joista korkeimpaan luokkaan päätyi hieman yli 300 sikatilaa. Kun verrattiin tilan riskiluokkaa tartunnan aiheuttaneen tilan riskiluokkaan, todettiin, että pahimmassa ryhmässä olevilla tiloilla oli keskimääräistä suurempi taipumus aiheuttaa taudin leviäminen muille saman ryhmän tiloille.

Riskiluokitus simulaatiotulosten perusteella on menetelmänä houkutteleva, koska ennakoitu epidemian koko ja kesto voidaan liittää luokitukseen. Luokitusta voidaan näin arvottaa myös taloudellisesti. Menetelmää tulee kuitenkin kehittää ja tutkia edelleen ennen kuin sitä voidaan hyödyntää käytännössä mm. tautiseurannan suuntaamisessa.

Verkostoinformaation hyöty suu – ja sorkkatautisimulointien perusteella
Projektissa kehitetty leviämismalli käyttää hyväkseen suoraan rekistereissä olevia eläinsiirtotietoja ja muutenkin pyrkii kuvaamaan eläintuotantoa verkostomaisesti. Tämä eroaa perinteisestä epidemiologisesta mallinnuksesta, jossa oletetaan kontaktien sekoittuvan satunnaisesti tutkittavassa populaatiossa.

Kehittyneimmissä verkostomalleissa kuvataan verkostoa sekä alueellisesti (mistä tilalta - minne tilalle), että ajallisena ilmiönä (milloin). Koska verkostomallit vaativat paljon yksityiskohtaista tietoa, on kuitenkin oikeutettua kysyä, onko niistä todellista hyötyä riskinarvioinnissa. Tätä tutkittiin vertaamalla suu- ja sorkkatautimallin simulointituloksia ennusteisiin, joissa ei ole käytetty alueellista verkostokuvausta (satunnaismalli), olennaisempien riskinarvioinnissa tarvittavien tunnuslukujen arvioimisessa.

Tulokset osoittavat, että verkostokuvauksesta on hyötyä. Satunnaismalli antoi virheellisiä tuloksia noin 40 % simulaation aloitustiloista keskimääräisen epidemiakoon suhteen. Keskimääräinen ennuste maatasolla ei kuitenkaan poikennut paljoa, koska tulokset poikkesivat kumpaankin suuntaan: satunnaismalli joko yliarvioi tai aliarvioi keskimääräistä epidemiakokoa – riippuen taudinpurkauksen aloitustilasta.

Suurimman taudinpurkauksen kokoa ja odotettavissa olevan epidemian koon vaihtelua satunnaismalli yliarvioi huomattavasti selkeämmin. Tuloksilla on merkitystä erityisesti arvioitaessa pahimman taudinpurkauksen kokoa ja epidemian aikaista ”epävarmuutta”.

Eviran tutkimusseminaareihin ei ole ennakkoilmoittautumista.
Tervetuloa!




Aihealueet: