Tutkimusseminaari 9.2.2010: MRSA – metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus

8.2.2010

<p> <em>Staphylococcus aureus</em> -bakteereita tavataan yleisesti terveiden ihmisten ja eläinten iholla ja limakalvoilla. Kantajuus ei aiheuta oireita. <em>S. aureus</em> voi aiheuttaa vaurioituneella iholla lieviä infektioita, mutta se voi aiheuttaa myös erilaisia vakavia tautimuotoja. MRSA eli metisilliinille resistentti <em>S. aureus</em> -bakteeri eroaa tavallisista <em>S. aureus</em> -tyypeistä vain mikrobilääkeherkkyytensä suhteen, eikä metisilliiniresistenssi siis lisää sen taudinaiheutuskykyä. Ihmisillä MRSA aiheuttaa epidemioita sairaaloissa ja pitkäaikaislaitoksissa kaikkialla maailmassa.</p>

Erikoistutkija Anna-Liisa Myllyniemi, mikrobiologian tutkimusyksikkö
Evira/Helsinki Viikki, Mustialankatu 3, luentosali C111 Kalevi
ti 9.2.2010, klo 15.00-16.00

Avohoidossa alkunsa saaneet MRSA-infektiot ovat lisääntyneet merkittävästi tietyissä riskiryhmissä, mutta myös perusterveillä nuorilla ihmisillä. Ihmisten MRSA-tapausten yleistyminen on todennäköisesti lisännyt MRSA:n esiintyvyyttä seuraeläimissä ja eläinsairaaloissa.

Myös eläimet voivat olla MRSA:n kantajia tai ne voivat sairastua sen aiheuttamaan infektioon: MRSA aiheuttaa pieneläimillä pääasiassa iho-, haava-, hengitystie- ja virtsatieinfektioita, hevosilla iho-, leikkaushaava- ja nivelinfektioita sekä lypsylehmillä utaretulehduksia. Sioilla on raportoitu ihoinfektioita.

MRSA:t ovat vastustuskykyisiä kaikille beetalaktaamiantibiooteille (mm. penisilliinit, kefalosporiinit ja karbapeneemit) ja usein myös monen muun ryhmän mikrobilääkkeille. Resistenssi perustuu kromosomissa sijaitsevaan mecA-geeniin, jonka bakteerisolun pintaan tuottama proteiini ei enää sido β-laktaameja. MRSA-kantojen tyypityksessä voidaan käyttää proteiini-A-sekvenssityyppiä, multilokus-sekvenssityyppiä sekä koko perimän juosteanalyysia; lisäksi voidaan tyypittää SCCmec-kasetti, jossa mecA-geeni sijaitsee.

MRSA-bakteerien aiheuttamien tulehdusten hoito on niiden vastustuskyvyn takia hankalampaa ja kalliimpaa kuin tavallisten S. aureus -bakteerien. Mikrobilääkehoidot valikoivat vastustuskykyisiä bakteerikantoja ja lisäävät MRSA:n leviämisen riskiä.

Leviämisreitit

Kuten S. aureus -bakteerit yleensäkin, niin myös MRSA-bakteerit voivat siirtyä esteittä ihmisten ja eläinten välillä. Suora kosketus on tavallisin leviämistapa, mutta myös ympäristöperäinen tartunta on mahdollinen. Tartunta voi levitä välillisesti esimerkiksi jalkineiden, vaatteiden ja pesemättömien välineiden välityksellä. Tartunnan torjumisessa ovat tärkeitä perushygieeniset toimet, erityisesti käsihygienia.

Vaikka MRSA-bakteerit voivat päätyä elintarvikkeisiin, tämänhetkisen tiedon perusteella bakteeria sisältävistä raaka-aineista valmistettujen elintarvikkeiden syöminen tai käsittely ei aiheuta ihmisille erityistä terveysriskiä.

Tiedetään, että eläinten kanssa työskentelevillä ihmisillä on muuta väestöä suurempi todennäköisyys päätyä ainakin MRSA CC398- tyypin kantajiksi, tai saada sen aiheuttama oireinen tulehdus. Teurastamoiden henkilökunnalle MRSA:sta aiheutuvan infektioriskin katsotaan kuitenkin olevan vähäinen. Lemmikkieläinten MRSA:t ovat yleensä ihmisillä tavattavia sairaalakantojen tyyppejä, jolloin tartunnan suuntaa on vaikea päätellä.

On kuitenkin todisteita siitä, että lemmikkieläimet voivat toimia ihmisen MRSA-kolonisaation tai -infektion lähteenä; havainnon epidemiologista merkitystä ei kuitenkaan vielä osata arvioida. Evira julkaisee lähitulevaisuudessa suositukset MRSA-tartunnan torjunnasta ja ehkäisystä eläimillä.

MRSA eläimillä/tilanne Suomessa

CC398 (Evira, THL, YES)
Tuotantoeläimillä on maailmanlaajuisesti todettu tiettyä MRSA -tyyppiä, kloonikompleksia CC398. Sikojen MRSA CC398 -tartunnat on todettu pääsääntöisesti oireettomilla eläimillä. Syitä MRSA CC398-tyypin leviämiseen ei vielä tunneta hyvin. Leviämiseen vaikuttavat ainakin eläinten siirrot ja eläinten väliset kontaktit; mahdollisesti myös mikrobilääkkeiden käyttö.

Suomessa MRSA CC398 aiheutti vuonna 2007 hevossairaalassa epidemian, jossa hevosilla todettiin 3 infektiota ja 10 kolonisaatiota 61 hevosen joukossa; kanta oli kolonisoinut myös yhden työntekijän (1/25). MRSA CC398 tunnistettiin Suomessa ensimmäisen kerran tämän epidemian yhteydessä. Tämän jälkeen MRSA CC398 on löytynyt Suomessa sioilta ja yksittäisiltä ihmisiltä.

Eläinsairaalaepidemiaa lukuun ottamatta, Suomen ihmistapauksilla ei ole todennettu suoraa yhteyttä eläimiin. Sen sijaan ihmistapauksiin on liitetty muita riskitekijöitä, yleisimmin edeltävä sairaalahoito. Ihmisten MRSA CC398 -kannat ovat jakautuneet tyypityksen perusteella useampaan rypääseen. Koska ihmis- ja eläinkantojen genotyypeissä on todettu eroja, eikä kantalöydösten välillä ole osoitettu epidemiologista aika-paikka -yhteyttä, on mahdollista, että CC398 leviää toistaiseksi tuntemattomalla tavalla terveydenhuollon laitosten ulkopuolella.

EU:n jäsenmaat tutkivat vuonna 2008 MRSA-bakteerin esiintyvyyttä porsastuotantosikaloiden pölynäytteistä. Suomesta tutkituista 207 sikalasta yhden ympäristöpölynäytteessä (0,5 %) todettiin MRSA CC398. Myöhemmin tilan eläimistä otetuissa näytteissä ei MRSA:ta kuitenkaan todettu. EU-kartoituksen jälkeen sioilla on todettu MRSA:ta mm. tällä hetkellä kansallisesti toteutettavassa sikoja koskevassa selvityksessä. Kaikki sikaeristykset ovat kuuluneet CC398-kloonikompleksiin.

Muut MRSA-tyypit
Hevosilla on CC398-epidemian lisäksi Suomessa todettu kaksi MRSA-epidemiaa: vuosina 2006 ja 2008; näiden lisäksi yhdellä hevosella todettiin MRSA 1990-luvulla. Naudoilla ja kissoilla on todettu joitakin yksittäisiä, varmistettuja MRSA-tapauksia. Koska eläinten MRSA-löydöksien ilmoittamiseen tai kantojen lähettämiseen tutkittaviksi ei ole lakisääteistä velvoitetta, ei MRSA:n yleisyydestä eläimillä kuitenkaan ole kattavaa käsitystä. Lisäksi järjestelmällistä MRSA- seulontaa toteutetaan tiettävästi vain Yliopistollisessa eläinsairaalassa.

Keskeneräisiä yhteistyöhankkeita

1. Staphylococcus aureus -bakteerin puhdistushoitoon osallistuvien perheiden eläinkontaktien kantajuuden selvittäminen (HY, YES, HUS, Evira, THL, HUSLAB)
Perheissä, joissa yhdellä tai useammalla perheenjäsenellä on todettu MRSA:n tai PVL-toksiinia tuottavan S. aureus-bakteerin aiheuttama infektio, toteutetaan puhdistushoitoja. Projektin aikana perheen lemmikkieläimet tai hevoset tutkitaan S. aureus -kantajuuden varalta ennen perheen häätöhoitoon ryhtymistä, koska eläimet voivat toimia tartunnan oireettomina kantajina. Jos eläin todetaan perheessä infektioita aiheuttavan kannan kantajaksi, eläimelle aloitetaan sille soveltuva puhdistushoito.
2. Lypsylehmien utaretulehdusstafylokokkien metisilliiniresistenssi (HY, Evira, THL, EMÜ, Viro; väitöskirjatyö/V. Gindonis)
Tutkimushankkeessa selvitetään mm. metisilliiniresistenssiä ja sen molekyylimikrobiologista taustaa lypsylehmien koagulaasipositiivisissa stafylokokeissa Suomessa ja Virossa, metisilliiniresistenssiä lypsylehmien parissa työskentelevien ihmisten normaalimikrobiston stafylokokeissa, resistenttien kantojen ja resistenssitekijöiden siirtymistä lehmien ja ihmisten välillä sekä metisilliiniresistenssin kantajuutta lehmillä.

Tulevaisuus

Koska S. aureus -kannoilla on todettu resistenssiä lähes kaikille mikrobilääkkeille ja koska lähes kaikki resistenssimekanismit voivat levitä horisontaalisesti, mikrobilääkkeiden käyttö eläimillä mahdollistaa yhä resistentimpien, uusiin ympäristöolosuhteisiin sopeutuneiden S. aureus -kloonien kehittymisen, valikoitumisen ja leviämisen. MRSA tyyppien esiintyvyydestä lemmikki- ja kotieläimillä meillä on toistaiseksi rajallisesti tietoa. Toistaiseksi on myös vaikeaa arvioida, mikä on eläinten suhteellinen merkitys ihmisten MRSA-tartuntojen lähteenä. Esimerkiksi sikapopulaatiossa kehittynyt MRSA CC398 on aiheuttanut myös vakavia yleisinfektioita ihmisillä, vaikka suurin osa bakteeria kantavista ihmisistä onkin oireettomia

Lisätietoja:
erikoistutkija Anna-Liisa Myllyniemi, mikrobiologian tutkimusyksikkö,
puh. 0400 287 398, anna-liisa.myllyniemi at-merkki-kapea.gifevira.fi

 

Aihealueet: