Valtakunnallinen tutkimus organotinapitoisuuksista järvi- ja merikaloissa: Järvikalojen OT-pitoisuudet kymmenesosa merikalojen pitoisuuksista

10.9.2008

<div>Valtakunnallisessa hankkeessa tutkittiin organotinapitoisuuksia ensi kertaa myös järvikaloista. Saastuneimmaksi merialueeksi tutkimuksessa osoittautui Helsingin Vanhankaupunginlahti, järvialueeksi Varkauden teollisuusalue sekä saastuneimmaksi satamakaupungiksi Naantali.</div>

Elintarviketurvallisuuvirasto Eviran koordinoimaan OT-kalat- ohjelmaan osallistuivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL), Kansanterveyslaitos (KTL) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE).

Orgaaniset tinayhdisteet luultua pysyvämpiä
Kiinnostus orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksiin kalassa virisi uuden suursataman rakentamisen yhteydessä Helsingissä vuonna 2005. Tutkimuksella haluttiin saada vastauksia kuluttajia askarruttaviin kysymyksiin, kuten mitä terveydellistä haittaa orgaanisista tinayhdisteitä on, voiko kalaa syödä ja mitkä kalastusalueet ovat saastuneita sekä miten kauas saastuneesta satamasta tai teollisuusalueelta pitää mennä, että kala on puhdasta.

Orgaanisista tinayhdisteistä ei ole oltu kovin huolissaan, koska on vedottu niiden hajoamiseen ja luotettu niiden häviävän luonnosta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että orgaanisten tinojen puoliintumisaika on paljon pitempi kuin on osattu kuvitella, ei joitakin vuosia vaan joissain olosuhteissa jopa vuosikymmeniä. Siksi tällä tutkimuksella on merkitystä myös ympäristön suojelun kannalta, esimerkiksi päätettäessä satamien ruoppauksista ja ruoppausmassojen läjittämisistä.

Orgaanisten tinayhdisteiden vaikutukseltaan merkittävimmät ympäristöpäästöt aiheutuvat laivojen kiinnittymisestomaaleista. Näitä biosidejä on käytetty myös paperiteollisuudessa, puutavaran suojauksessa, muoviteollisuudessa ja kalankasvattamoilla. Vuoden 2008 alusta EU:ssa OT-yhdisteiden käyttö on kokonaan kielletty laivanpohjamaaleissa.

Kalojen OT-pitoisuudet meri- ja järvialueilla, saastuneilla ja tausta-alueilla, OT-tutkimuksia myös vastaavien alueiden sedimenteistä
Sisävesikalojen OT-pitoisuudet olivat kymmenesosa merialueiden kalojen OT-pitoisuuksista. Kasvatetut kalat osoittautuivat erittäin puhtaiksi. Helsingin kaupungin Vanhankaupunginlahti oli kaikkein selvimmin saastunut alue koko tutkimuksen aineistossa. Sen ahvenista mitattujen OT-yhdisteiden keskiarvo oli 181 μg (mikrogrammaa)/kg ja vaihteluväli 37–528. Myös Porvoon lähistöltä mitattiin korkeita OT-pitoisuuksia ahvenissa.

Sisävedet
SYKE:n koordinoimassa erillisessä hankkeessa kerättiin sedimentti- ja vesinäytteitä tämän projektin tutkimusalueilta. Varkauden teollisuusalueella mitattiin erittäin korkeita sedimenttien OT-pitoisuuksia, pintakerroksessa 1000, syvemmällä 25000 μg /kg. Korkeana pitoisuutena pidetään jo 200 μg/kg:n OT-pitoisuuksia sedimentissä.

Varkauden satama-alueelta pyydetyistä ahvenista mitattiin ahvenista OT-yhdisteitä vain 28 μg/kg. Lähes vastaavia pitoisuuksia pitoisuuksia,19-25 μg/kg, analysoitiin myös Lohjalta, Jyväskylästä ja Tampereelta. Muilla paikkakunnilla (Jämsä, Joutseno, Kuusankoski, Valkeakoski, Äänekoski, Pyhtää, Taipalsaari ja Mänttä) kalojen OT-pitoisuudet jäivät alle 10 μg/kg. Puhtaimmat näytteet löytyivät Oulujärvestä.

Satamakaupungit
Saastuneimmaksi satamakaupungiksi osoittautui tämän tutkimuksen kaupungeista Naantali, jossa kahden kalanäytteen keskimääräinen OT-pitoisuus oli 175 μg/kg (yksittäiset pitoisuudet olivat 332 ja 18 μg/kg). Naantalin telakan edustan sedimentistä on hiljattain mitattu yli 30 000 μg/kg OT-pitoisuuksia (Lounais-Suomen ympäristökeskus). Muut kaupungit saastuneimmasta puhtaimpaan tutkimuksessa olivat Rauma, Helsinki, Porvoo, Kokkola, Kotka, Hamina, Vaasa, Uusikaupunki ja Raahe, jossa viime mainitussa ahvenen keskimääräinen OT-pitoisuus oli 22 μg/kg.

Suuria pitoisuusvaihteluja eri kalalajien välillä samoilla alueilla
Samojen alueiden kalalajien OT-pitoisuudet vaihtelivat huomattavasti. Syynä voivat olla erot ravintokäyttäytymisessä ja/tai aineenvaihdunnassa. Itämeren lohi, iso silakka ja kilohaili, joiden tiedetään keräävän dioksiineja ja PCB:tä, eivät vastaavalla tavalla keränneet OT-yhdisteitä. Sen sijaan niitä keräsivät enemmän esimerkiksi ahven, kuha ja lahna.

OT-yhdisteiden terveydelliset haittavaikutukset
Terveysvaikutusten kannalta on merkittävää, että OT-yhdisteet ovat kertyviä ja siten niiden vaikutusajat elimistöön pitkiä. Euroopan turvallisuusviranomainen EFSA on riskinarvioinnissaan käyttänyt tutkimustietona immunotoksisia vaikutuksia, ja asettanut ihmiselle eri OT-yhdisteiden (TBT, DBT, TPhT ja DOT) siedettäväksi päivittäiseksi saanniksi summapitoisuuden 0,25 μg ruumiin painokiloa kohti. Tämän määrän voi päivittäin saada elimistöön ilman haittavaikutuksia. Immunotoksisten vaikutusten lisäksi nämä yhdisteet ovat ainakin hormonihäirikköjä mereneläville erittäin alhaisilla veden OT-pitoisuuksilla (1 ng/l vettä ).

Mitä seuraavaksi
Tämän vuoden puolella kalojen OT-yhdisteistä ja muista vierasaineista järjestetään Evirassa seminaari, jossa yksityiskohtaisemmin paneudutaan eri paikkakuntien ja eri kalalajien vierasaineongelmiin.

Seuraavaksi Eviran tutkimushankkeessa tutkitaan tuontikaloja, minkä jälkeen ensi vuonna arvioidaan orgaanisten tinayhdisteiden saantia. Tuolloin voidaan myös ottaa kantaa siihen, tarvitaanko uusia riskinhallintoimenpiteitä kuten uusia kalan syöntisuosituksia. Siihen saakka ovat voimassa nykyiset kalansyöntisuositukset poikkeuksineen.

Lisätietoa tutkimustuloksista hankkeen tilanneraportissa Eviran internetsivuilla: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/elintarviketietoa/vierasaineet/orgaaniset_tinayhdisteet/

Lisätietoja:
Hankkeen vetäjä, tutkimusprofessori Anja Hallikainen, Evira, p. 050 3868 433
Kemialliset analyysit, erikoistutkija Panu Rantakokko ja tutkija Riikka Airaksinen, Kansanterveyslaitos, p. (017) 201 395
Näytteenotto erikoistutkija Pekka Vuorinen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, p. 0205 751 277
Sedimentit ja vesi, erikoistutkija Jaakko Mannio, SYKE, p. 0400148604


Aihealueet: