Orgaaniset tinayhdisteet (OT-yhdisteet)

Orgaaniset tinayhdisteet eli OT-yhdisteet ovat joukko ihmisen tuottamia, etenkin merieliöille myrkyllisiä kemikaaleja. Niitä liukenee vesiin eniten veneiden ja laivojen pohjamaaleista (tributyylitina eli TBT ja trifeenyylitina eli TFT). Ihminen voi altistua näille yhdisteille syömällä kalaa. OT-yhdisteille ei ole vielä lainsäädännössä asetettu enimmäispitoisuusrajaa kalassa.

OT-yhdisteitä on kertynyt erityisesti satama- ja telakka-alueiden sedimentteihin, missä kalojen OT-pitoisuudet ovatkin suurempia kuin avomerialueilla tai järven ulappa-alueilla. Järvikalojen pitoisuudet ovat vain kymmenesosa merikalojen pitoisuuksista ja viljeltyjen kalojen vielä pienemmät. OT-yhdisteiden kertyminen ja poistumisnopeus ympäristössä ja elimistössä vaihtelevat. Suotuisissa olosuhteissa, kylmässä ja pimeässä, ne voivat säilyä vuosikausia.

OT-yhdisteiden merkittävimmät haittavaikutukset ovat hormonitoiminnan häiriöt ja immunotoksiset vaikutukset, kuten vastustuskyvyn aleneminen. TFT on myös keskushermostoon vaikuttava myrkky. Suomessa keskimääräinen päivittäinen kokonaissaanti on 3,2 ng ruumiinpainokiloa kohti eli noin prosentti EFSA:n arvioimasta siedettävästä päivittäisestä saannista (TDI = 250 ng ruumiinpainokiloa kohti). TDI on laskettu tri- ja dibutyylitinojen, trifenyylitinan ja dioktyylitinan yhteissummalle, koska kaikilla näillä yhdisteillä merkittävin haittavaikutus on immunotoksisuus.

Orgaanisten tinayhdisteiden saanti on keskivertokuluttajalla alhaista, mutta voi kalan suurkuuluttajalla (80 g päivässä saastuneen alueen kalaa) nousta huomattavasti lähemmäs TDI-arvoa: miehillä 157 ng ja naisilla 120 ng ruumiinpainokiloa kohti vuorokaudessa.

OT-yhdisteet

  • TBT:tä ja TFT:tä on aikaisemmin käytetty runsaasti laivanpohjamaaleissa estämään pieneliöstön kasvua.
  • Pieneliöille myrkyllisten vaikutustensa vuoksi OT-yhdisteitä on käytetty myös, joskin vähemmän, puutavaran ja paperin suoja-aineina.
  • Nykyisin OT-yhdisteiden käyttö laivan pohjamaaleissa on kielletty.
  • OT-yhdisteitä käytetään edelleen esimerkiksi parantamaan PVC-muovien lämmön- ja valonkestävyyttä (mono- ja dibutyylitinat ja dioktyylitina).