Arseeni

Arseenin esiintyminen elintarvikkeissa

Arseeni on ympäristössä luonnostaan esiintyvä myrkyllinen raskasmetalli. Arseenia joutuu ympäristöön myös mm. kaivostoiminnan ja fossiilisten polttoaineiden käytön seurauksena, mutta Suomessa ilman kautta tuleva arseenikuormitus on vähäistä.

Luonnossa arseeni esiintyy eri muodoissa: epäorgaanisina suoloina ja orgaanisina arseeniyhdisteinä. Arseenin myrkyllisin muoto on epäorgaaninen arseeni. Eräät orgaanisista arseeniyhdisteistä, kuten kalassa yleisimpänä arseenimuotona esiintyvä arsenobetaiini, ovat elintarvikkeista saatavina määrinä vaarattomia. Osa orgaanisista arseeniyhdisteistä on kuitenkin lähes yhtä myrkyllisiä kuin epäorgaaniset yhdisteet. Vedessä arseeni esiintyy epäorgaanisessa muodossa. Talousveden arseenipitoisuudelle on asetettu enimmäismääräraja, mutta paikoitellen Suomessa erityisesti kaivoveden arseenipitoisuudet voivat ylittää tämän tason, ja siksi kaivoveden laatua on tutkittava.

Mikäli juomavesi on talousvesiasetuksen rajat täyttävää, suurimmat epäorgaanisen arseenin lähteet ravitsemuksessa ovat viljatuotteet, erityisesti riisi. Epäorgaanisen arseenin osuus näihin kasveihin kertyvästä kokonaisarseenista (arseenin kaikki muodot yhteensä) vaihtelee jonkin verran kasvualueen ja lajikkeen mukaan.

Arseenin aiheuttamat terveydelliset haittavaikutukset

Rikosromaaneista tuttu arsenikki on epäorgaaninen arseenisuola, mutta elintarvikkeissa esiintyvät arseenipitoisuudet eivät riitä aiheuttamaan kuluttajalle äkillisen arsenikkimyrkytyksen oireita kuten kuvotusta, ripulia ja kuolemaa.

Pitkäkestoinen korkea arseenialtistus on yhdistetty ääreisverenkierron häiriöihin ja neuropatiaan raajoissa sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Kansainvälinen syöväntutkimusjärjestö IARC on luokitellut arseenin ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi, mutta vaikutuksella on kynnysarvo, jonka alapuolella syöpäriski ei vielä kohoa. Arseeni aiheuttaa syöpiä erityisesti keuhkoihin, ihoon ja virtsarakkoon, mahdollisesti myös munuaisiin, maksaan ja eturauhaseen. Suurin osa arseenista poistuu elimistöstä muutamassa vuorokaudessa.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on määrittänyt epäorgaanisen arseenin toksikologiseksi viitearvoksi (BMDL01, Benchmark dose) 0,3–8 µg painokiloa kohden vuorokaudessa. WHO:n ja FAO:n yhteinen asiantuntijaelin JECFA on määrittänyt epäorgaanisen arseenin BMDL05-arvoksi 3,0 µg painokiloa kohden vuorokaudessa. Arvot vastaavat pitoisuuksia, joilla eri syöpien, erityisesti keuhkosyövän, esiintymisriski väestössä kasvaa pitkällä aikavälillä 1 % (EFSA:n arvo) tai 0,5 % (JECFA:n arvo) verrattuna sellaiseen väestönosaan, joka ei altistu arseenille.

Arseenin enimmäispitoisuusrajat elintarvikkeissa ja talousvedessä

Euroopan yhteisön lainsäädännössä ((EY) N:o 1881/2006 muutoksineen) tulee 1.1.2016 voimaan enimmäispitoisuusraja riisin arseenille. Myös talousvesiasetuksessa (STMa 442/2014) on määritetty enimmäispitoisuusraja arseenille.

Kuluttajan mahdollisuudet vähentää arseenin saantia

Riisillä on geneettinen taipumus kerätä itseensä muita viljakasveja suurempia arseenipitoisuuksia, mutta monipuolisen, vaihtelevan ja kohtuullisen ruokavalion osana se ei ole kuluttajalle vaaraksi.

Altistuksestaan huolestunut kuluttaja voi kuitenkin vähentää riisistä saatavaa arseenialtistusta jonkin verran pesemällä jyvät talousvedellä ennen kypsennystä ja kaatamalla keitinvesi pois kypsennyksen jälkeen. Eurooppalaisessa lainsäädännössä voimaan tulevat enimmäispitoisuusrajat riisin arseenille vähentävät myös altistusta vuonna 2015 valmistuneessa riskinarvioinnissa määritetystä tasosta.

Eri kypsennysmenetelmät vaikuttavat elintarvikkeen kokonaisarseenipitoisuuksiin eri tavoin. Kirjallisuuden mukaan useimmissa elintarvikkeissa arseenipitoisuus pienenee kypsennyksen aikana. Kypsentäminen saattaa kuitenkin muuttaa arseeniyhdisteitä toisikseen ja näin lisätä tai vähentää epäorgaanisen arseenin määrää tuotteessa. Kypsennyksen aikana tapahtuvien pitoisuusmuutosten vaikutusta arseenialtistukseen voi olla syytä selvittää tarkemmin vielä tulevaisuudessa.

Eräissä merilevissä, varsinkin Hijikissä, on havaittu korkeita pitoisuuksia epäorgaanista arseenia. Lapsiperheiden ruokasuosituksissa  käsitellään turvallista levien käyttöä jodialtistuksen kannalta, mutta samat suositukset turvaavat kuluttajaa myös raskasmetalleilta.

Evira ja Ruotsin elintarviketurvallisuusvirasto ovat julkaisseet tutkimustuloksia lastenruokien ja viljojen haitta-ainepitoisuuksista viime vuosina. Näissä tutkimuksissa riisin vähäinen, mutta muita viljoja korkeampi arseenipitoisuus on tullut esille. Lapset ovat pienen painonsa vuoksi herkin ryhmä ravinnon haitta-aineiden vaikutuksille. Siksi Evira on antanut vuonna 2013 suosituksen, että pikkulapsilla (alle 6-vuotiaat) ei käytettäisi riisijuomaa yksinomaisena juomana. Muita riisipohjaisia ruokia, vellejä, puuroja, riisilisäkkeitä yms. voi käyttää normaalisti osana vaihtelevaa, monipuolista ja kohtuullista ruokavaliota. Suomessa ei pidetä tarpeellisena antaa tämän tarkempia suosituksia riisin käytön rajoittamiseksi, sillä esimerkiksi riisikakkujen käyttö lapsilla on Suomessa vähäistä. Ruotsin elintarviketurvallisuusvirasto on myös antanut syyskuussa 2015 tarkemmat määrälliset suositukset riisituotteiden käytöstä, joiden mukaan alle 6-vuotiaille ei suositella riisijuomaa eikä riisikakkuja.

Perinteiset kiinalaiset ja ayurveda-lääkkeet voivat sisältää vaarallisen korkeita määriä eri raskasmetalleja, mukaan lukien arseeni, ja tällaisten tuotteiden käyttäjien on raportoitu saaneen jopa vakavia myrkytyksiä. Myös tupakassa on arseenia.

 

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME