Elohopea

Elohopean esiintyminen elintarvikkeissa

Elohopea on ympäristössä luonnostaan esiintyvä myrkyllinen raskasmetalli. Elohopeaa joutuu ympäristöön myös fossiilisten polttoaineiden, erityisesti kivihiilen polton seurauksena. Elohopea voi levitä ilmavirtojen vaikutuksesta pitkälle päästölähteestään. Ihmisen toiminnan seurauksena ympäristöön vapautuvan elohopean määrää rajoitetaan ympäristölainsäädännössä.

Luonnossa elohopea esiintyy eri muodoissa: metallinen elohopea, epäorgaaniset elohopeasuolat ja orgaaniset elohopeayhdisteet (erityisesti metyylielohopea). Metyylielohopea on elohopean myrkyllisin muoto. Ihmisen altistuminen elohopealle tapahtuu ensisijaisesti ravinnon kautta. Elohopeaa esiintyy ennen kaikkea eläinperäisissä elintarvikkeissa. Pääosa päivittäisestä ravinnosta saatavasta elohopeasta on lähtöisin kalasta. Kalan sisältämästä elohopeasta jopa yli 90 % on myrkyllistä metyylielohopeaa. Kalojen elohopeapitoisuudet kuitenkin vaihtelevat suuresti kalalajista ja niiden alkuperästä riippuen. Rehujen hyvän laadun vuoksi viljellyn kalan, maidon ja maitovalmisteiden, kananmunan ja lihan elohopeapitoisuudet ovat yleensä erittäin pienet. 

Elohopean aiheuttamat terveydelliset haittavaikutukset

Välittömän elohopeamyrkytyksen oireet ovat keskushermostoperäisiä: käsien vapina, keskittymiskyvyn häiriöt, tunto-, näkö- ja kuulohäiriöt sekä raajojen puutuminen. Pitkäaikaisessa altistuksessa metyylielohopea vaurioittaa keskushermostoa. Sikiöaikainen altistuminen metyylielohopealle voi aiheuttaa lapsen kehityksen viivästymistä. Metyylielohopea saattaa myös nostaa sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on määrittänyt metyylielohopean siedettäväksi viikkosaantimääräksi (TWI, tolerable weekly intake) 1,3 µg painokiloa kohden viikossa.

Elohopean enimmäispitoisuusrajat elintarvikkeissa

Euroopan yhteisön lainsäädännössä ((EY) N:o 1881/2006) on asetettu elohopean enimmäispitoisuusrajat kalastustuotteille ja kalanlihalle, äyriäisille sekä ravintolisille.

Kuluttajan mahdollisuudet vähentää elohopean saantia

Kuluttaja voi vähentää elohopealle altistumista syömällä kalaa yleisten syöntisuositusten mukaisesti: ainakin kaksi kertaa viikossa, eri kalalajeja vaihdellen. Sisävesien petokaloista, etenkin hauesta, mutta myös meressä elävästä hauesta voi saada tavanomaista suurempia määriä metyylielohopeaa. Mitä iäkkäämpi kala sitä enemmän se on ehtinyt kerätä vierasaineita, kuten elohopeaa. Tästä syystä Evira on antanut em. poikkeukset em. yleisiin kalan syöntisuosituksiin: Lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien tulisi syödä järvestä tai merestä pyydettyä haukea vain 1-2 kertaa kuukaudessa. Raskaana olevien ja imettävien ei tulisi syödä haukea ollenkaan sen sisältämän elohopean takia. Myös sisävesialueiden kalaa päivittäin syöviä suositellaan vähentämään muidenkin elohopeaa keräävien petokalojen (isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet) käyttöä. https://www.evira.fi/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/kalan-syontisuositukset/.

Kalan kypsentämisellä ei ole suurta vaikutusta elohopeapitoisuuksiin.

Perinteisissä aasialaisissa yrttilääkkeissä on raportoitu esiintyvän satunnaisesti jopa vaarallisen korkeita määriä elohopeaa. Tällaisten tuotteiden käyttäjien elohopea-altistus voi olla monin verroin korkeampi kuin elintarvikkeista saatava altistus.