Lyijy

Lyijyn esiintyminen elintarvikkeissa

Lyijy on ympäristössä luonnostaan esiintyvä myrkyllinen raskasmetalli. Lyijyä joutuu ympäristöön myös ihmisen toiminnan seurauksena esimerkiksi metallisulatoissa, akkuteollisuudesta, jätteiden käsittelyssä ja ampumaradoilla. Ihmisen toiminnan seurauksena ympäristöön vapautuvan lyijyn määrää rajoitetaan ympäristölainsäädännössä. Aikaisemmin käytettiin yleisesti lyijypitoista bensiiniä. Suomessa sen käyttö lopetettiin 1990-luvulla, minkä johdosta myös elintarvikkeiden lyijypitoisuudet ovat pienentyneet merkittävästi.

Kasvit voivat saastua lyijyllä, kun niihin imeytyy sitä maaperästä kasvun aikana, ja erityisesti ilmalaskeumana tulevan lyijypitoisen pölyn kautta. Vanhat maalit ja painovärit, vanhojen vesijohtoputkien liitokset, kristalliastiat ja lyijyllä lasitetut astiat voivat sisältää lyijyä. Myös lyijyluodeilla ammuttu riista sisältää lyijyä ampumahaavassa ja sen ympärillä.

Lyijyn aiheuttamat terveydelliset haittavaikutukset

Suurille lyijypitoisuuksille altistuminen vaikuttaa haitallisesti keskushermostoon, aiheuttaen mm. käyttäytymishäiriöitä ja älykkyysosamäärän heikkenemistä. Lisäksi lyijyn on osoitettu vaurioittavan munuaisia sekä sydän- ja verenkiertoelimistöä. Lyijy kertyy luuhun, mutta jonkin verran myös maksaan ja munuaisiin.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on määrittänyt lyijyn toksikologiseksi viitearvoksi (BMDL01,Bench Mark Dose) 0,5 µg painokiloa kohden vuorokaudessa. BMDL01-arvo on määritelty keskimääräisenä pitkän aikavälin altistustasona, jolla tutkitun terveyshaitan riski väestötasolla kohoaa prosentin verran siitä riskitasosta, joka altistumattomalla väestöllä olisi. Pitkällä aikavälillä 0,5 µg lyijyä painokiloa kohden vuorokaudessa saatuna lisää lapsilla älykkyysosamäärän heikkenemisenä ilmenevien kehityksenaikaisten hermostovaurioiden riskiä prosentilla altistumattomaan väestöön verrattuna. Lyijyn muille haittavaikutuksille, kuten sydän- ja verenkiertoelimistön vaurioille ja munuaisvaurioille, määritetyt BMDL01-arvot ovat korkeampia.

Lyijyn enimmäispitoisuusrajat elintarvikkeissa

Euroopan yhteisön lainsäädännössä ((EY) N:o 1881/2006) on asetettu lyijyn enimmäispitoisuusrajat maidolle, äidinmaidonkorvikkeille ja vieroitusvalmisteille, lihalle, tietyille sivutuotteille, kalanlihalle, äyriäisille, tietyille vihanneksille, hedelmille ja marjoille, rasvoille ja öljyille, hedelmätäysmehuille ja –nektareille, viineille sekä ravintolisille. 

Kuluttajan mahdollisuudet vähentää lyijyn saantia

Kuluttaja voi vähentää lyijylle altistumista syömällä eri elintarvikkeita yleisten syöntisuositusten mukaisesti: monipuolisesti, vaihtelevasti ja kohtuullisesti.

Suurimmat lyijyn lähteet ravitsemuksessa ovat kala ja kalasäilykkeet, juurekset, kasvikset, hedelmät, marjat sekä vilja ja viljavalmisteet. Näiden elintarvikeryhmien korostuminen lyijyn lähteinä johtuu kuitenkin siitä, että niitä käytetään usein ja suuria määriä. Eviran tekemässä riskinarvioinnissa havaittiin, että mainituissa elintarvikeryhmissä merkittävä osa Suomessa tutkituista valvontanäytteistä oli lyijypitoisuudeltaan alle analyysimenetelmän määritysrajan. Jonkin elintarvikeryhmän välttely ruokavaliossa ei siis välttämättä alenna lyijyaltistusta, vaan voi jopa kasvattaa sitä.

Vanhojen astioiden kunto kannattaa arvioida kriittisesti. On turvallisinta jättää vanhat kolhon näköiset keramiikkakolpakot sekä kuluneet, säröiset ja kolhiintuneet astiat käyttämättä. Myös uudempien esineiden soveltuvuus elintarvikekäyttöön kannattaa aina arvioida. Etenkin matkamuistoina tuoduista keramiikkakannuista ja -mukeista saattaa liueta lyijyä. Niitä tulee pitää vain koriste-esineinä.

Lyijyluodilla ammuttua riistaa ravintonaan käyttävien tulisi välttää ampumahaavan lisäksi myös sen ympärillä olevan ja normaalilta näyttävän lihan syömistä vähintään 10 cm alueelta.

Elintarvikkeiden kypsentämisellä ei tavallisesti ole suurta vaikutusta lyijypitoisuuksiin.

Tupakka sisältää lyijyä, ja passiivinenkin tupakointi voi lisätä lyijyaltistusta. Myös eräissä perinteisissä aasialaisissa yrttilääkkeissä on raportoitu voivan esiintyä korkeita lyijypitoisuuksia. Arabialaisissa maissa käytetty perinteinen lääke bint al dhahab on lyijysuolaa. Tällaisten tuotteiden käyttäjien lyijyaltistus voi olla monin verroin suurempi kuin elintarvikkeista ja talousvedestä saatava lyijyaltistus, ja pahimmillaan se voi johtaa jopa lyijymyrkytykseen.