Usein kysyttyä öljykasvien siemenistä

1. Miksi Terveyttä ruoasta – väestön ravitsemussuosituksiin on otettu mukaan siemenet?

Kansallisissa ruokasuosituksissa monipuolista ruokavaliota kuvaavassa ruokakolmiossa, siemenet on sijoitettu samaan ryhmään yhdessä pähkinöiden ja manteleiden kanssa ravintorasvojen (öljyt, kasvimargariinit) rinnalle. Siemenet sisältävät runsaasti rasvaa kuten koko tuoteryhmä. Kaikkien kyseiseen ryhmään kuuluvien tuotteiden rasva on suurimmalta osalta pehmeää rasvaa. Erilaiset siemenet ovatkin hyviä pitkäketjuisten, ihmiselle välttämättömien rasvahappojen lähteitä. Ne parantavat osaltaan suomalaisen ruokavalion rasvahappokoostumusta. Hyvien rasvojen lisäksi siemenet sisältävät myös runsaasti kuitua. Niissä on suhteellisen runsaasti myös eräitä kivennäisaineita, kuten rautaa ja sinkkiä. Jotkut siemenet sisältävät myös runsaasti E-vitamiinia.

Korkean rasvapitoisuutensa ja energiatiheytensä vuoksi pähkinöitä, manteleita ja siemeniä voi nauttia – lajeja vaihdellen – enintään 30 g päivässä eli 200-250 g viikossa (https://www.evira.fi/globalassets/vrn/pdf/ravitsemussuositukset_terveytta-ruoasta_2014_fi_web_v4.pdf). Leikki-ikäiselle lapselle sopiva annos on puolet aikuisen annoksesta, noin 15 g päivässä (http://www.julkari.fi/handle/10024/129744).

2. Minkä verran siemeniä saa antaa kouluikäisille lapsille?

Siemenien määrää koskeva ruokasuositus perustuu etenkin niiden korkeaan rasvapitoisuuteen ja siten korkeaan energiatiheyteen. Siemenissä on rasvaa 30-70 g/100 g. Niiden rasvamäärää voi verrata kasvimargariineihin, joiden rasvapitoisuus vaihtelee juuri samalla välillä. Tällä perusteella siemenet kuuluvat ruokasuosituksen rasvaryhmään. Siemenet lisäävät pieninäkin määrinä merkittävästi energiansaantia kuten kaikki runsasrasvaiset tuotteet. Ruokasuosituksen mukaan monipuolisen ruokavalion osana pähkinöitä, manteleita ja siemeniä voi nauttia, lajeja vaihdellen, enintään 30 g päivässä eli 200-250 g viikossa. Leikki-ikäiselle lapselle sopiva annos on puolet aikuisen annoksesta, noin 15 g päivässä.

Koska moniin öljykasvien siemeniin kertyy maaperästä luontaisesti raskasmetalleja, kuten nikkeliä ja kadmiumia, on siementen turvalliselle käytölle annettu oman ohjeensa. Öljysiementen turvallisen käytön ohjeen mukaan pähkinät, mantelit ja siemenet -ryhmästä siemeniä voi olla noin puolet, eli aikuisille noin 15 g (2 rkl) ja 1-6-vuotiaille lapsille noin 6-8 g (1 rkl). Imeväisikäisen ruoissa siemeniä ei käytetä. Turvallisen käytön ohjeet eivät sisällä erikseen ohjetta yli 6-vuotiaille lapsille. Siementen määrä ruokavaliossa voi kasvaa lapsen iän ja energiantarpeen mukaan kouluiässä vähitellen aikuisten annosta kohti, eli yhdestä ruokalusikallisesta kahteen ruokalusikalliseen. Myös koululaisten ruokavaliossa siementen turvallisen käytön perusteena on vaihteleva siementen käyttö, esimerkiksi suosimalla siemenseoksia.

3. Voiko Chian siemeniä käyttää pikkulasten ruoissa (esimerkiksi leipätaikinassa, puuroissa) ja yleisemmin lasten vegaaniruoissa?

Chia-kasvin (Salvia hispanica) siemenet katsotaan ns. uuselintarvikkeeksi, jonka myynti ja markkinointi vaativat luvan. Chiansiementen uuselintarvikepäätöksissä ei ole mitään erityistä mainintaa lapsista. Katsomme, että siemenet ovat turvallisia myös lapsille uuselintarvike-päätöksissä sallittujen pitoisuuksien puitteissa eli esim. leipätuotteissa 5 %.

Eviran elintarvikkeiden turvallisen käytön ohjeiden mukaan imeväisikäisillä ei käytetä siemeniä ja 1-6-vuotiailla niitä voi käyttää enintään 1 rkl (noin 6-8 g) päivässä siemenlajia vaihdellen.

Chian siemenistä on enemmän nettisivuillamme: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/uuselintarvikkeet/chian+siementen+kaytto+elintarvikkeissa/.

4. Voiko tahinia käyttää imeväisikäisen ja pikkulasten ruoissa?

Tahinitahnan (= seesamtahnaa, joka on valmistettu seesaminsiemenistä, kikherneistä, öljystä, suolasta ja erilaisista mausteista) käyttöä vauvan ruoissa rajoittaa etenkin valmistuksessa käytettävä suola. Suolaa sisältäviä tuotteita ei suositella lainkaan imeväisikäisille. Öljysiementen (kuten seesamin siemenet) osalta on annettu käyttöohje, että niitä ei käytetä imeväisikäisen ruoissa. 1-6 vuotiailla voi erilaisia siemeniä, lajia vaihdellen, käyttää enintään 1 rkl (noin 6-8 g) päivässä. Tämä ohje koskee siementen päivittäistä kokonaismäärää, mukaan lukien siemenet sellaisenaan esimerkiksi salaatin päällä ja ruokien sisältämät siemenet.

5. Mitä raskasmetallit ovat ja mitä terveyshaittoja ne aiheuttavat?

Lue lisää raskasmetalleista: https://www.evira.fi/yhteiset/vierasaineet/tietoa-vierasaineista/raskasmetallit/.

6. Miksi öljykasvien siemenissä on raskasmetalleja?

Joillakin öljykasveilla on geneettinen ominaisuus kerätä siemeniinsä maaperässä luontaisesti esiintyviä raskasmetalleja. Mitä enemmän maaperässä on raskasmetalleja, sitä enemmän niitä siirtyy kasveihin ja sitä kautta siemeniin.

7. Missä siemenissä on erityisen paljon raskasmetalleja?

Eri raskasmetallit näyttävät kertyvän erilaisiin öljykasvien siemeniin eri tavoin. Eviran toteuttaman kartoitushankkeen perusteella alumiinia esiintyi erityisesti kokonaisissa seesaminsiemenissä, pinjansiemenissä ja chiansiemenissä. Nikkeliä taas kertyi auringonkukansiemeniin, kokonaisiin hampunsiemeniin sekä pinjansiemeniin. Suurimmat keskimääräiset kadmiumpitoisuudet sen sijaan havaittiin auringonkukansiemenissä, pellavansiemenissä sekä unikonsiemenissä. Unikonsiemenissä oli suurin arseenipitoisuus ja pienin kokonaisessa hampunsiemenessä. Ei siis ole mahdollista nimetä yksittäistä siemenlajia, jossa raskasmetallien pitoisuudet olisivat suuret. Öljysiemenien käytössä olisikin hyvä muistaa lajien vaihtelevuus, mikä toteutuu helposti esimerkiksi käyttämällä siemensekoituksia.

8. Onko joistakin tietyistä maista tulevissa öljysiemenissä erityisiä ongelmia?

Eviran toteuttamassa kartoitushankkeessa tutkittujen siementen alkuperämaat vaihtelivat siemenlajeittain. Siemeniä tuotiin kaikista asutuista maanosista ja 23 eri maasta, mm. Kiinasta, Intiasta, Bulgariasta, Itävallasta ja Boliviasta. Kotimaista alkuperää olevia siemeniä oli ainoastaan pellavansiemenissä ja kokonaisissa hampunsiemenissä. Hankkeessa tuotetun aineiston perusteella ei kuitenkaan voitu päätellä onko jokin maa muita riskittömämpi tai turvallisempi raskasmetallipitoisuuksien suhteen.

9. Olen syönyt runsaasti siemeniä päivittäin – tuleeko minun olla huolissani?

Ei. Raskasmetallien aiheuttamat mahdolliset haittavaikutukset perustuvat siihen, että niille altistutaan toistuvasti ja erittäin pitkiä aikoja, esimerkiksi kymmenien vuosien ajan. Jatkossa on kuitenkin hyvä muistaa vaihtelevan, monipuolisen ja kohtuullisen ruokavalion merkitys, sillä jos yksittäisen elintarvikkeen tai elintarvikeryhmän kulutus on suurta, myös sen merkitys mahdollisena haitallisten aineiden saantilähteenä kasvaa. Siementen osalta on lisäksi syytä noudattaa Eviran antamia, öljykasvien siemeniä koskevia, turvallisen käytön ohjeita. Lisäksi nikkeliallergikkojen on kuitenkin syytä keskustella öljykasvien siementen käytöstä terveydenhuollon ammattilaisten, esimerkiksi hoitavan lääkärin kanssa.

10. Onko luomusiemenissä vähemmän raskasmetalleja kuin tavanomaisilla tuotantomenetelmillä tuotetuissa siemenissä?

Tuotantotavan merkitystä tutkittiin tilastollisesti ottaen mukaan kaikki siemenet, mutta huomioiden siemenlajin vaikutus. Tällöin havaittiin, että luomutuotetuissa siemenissä oli pienemmät nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet kuin tavanomaisesti tuotetuissa, mutta siemenlajien väliset erot olivat kuitenkin merkitsevämpiä kuin tuotantotavan. Lyijy- ja elohopeapitoisuuksiin ei tuotantotavalla ollut merkitystä. Nikkelitulokseen vaikutti merkittävästi kaksi tavanomaisesti tuotettua auringonkukansiemennäytettä, joissa oli poikkeuksellisen suuret pitoisuudet. Ilman näitä näytteitä tuotantotapojen ero olisi jäänyt suuntaa-antavaksi. On myös huomioitava, että luomutuotteet eivät jakaantuneet tasaisesti eri alkuperämaiden suhteen, joten ei ole aivan selvää, miten suuri on ollut maaperän vaikutus. Luomulla on siis positiivinen vaikutus, mutta tärkeintä on syödä erilaisia siemeniä.

11. Miksi siemeniä, joissa on haitallisia aineita kuten raskasmetalleja, ei kielletä?

Raskasmetalleja ei saada poistettua ravinnosta täysin, sillä niitä esiintyy luonnostaan esimerkiksi maaperässä, josta ne imeytyvät kasveihin. Elintarvikkeiden raskasmetallipitoisuuksille on asetettu enimmäismäärät, jotta altistuminen pysyy turvallisella tasolla. Siemenille ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi asetettu lainsäädännöllisiä enimmäismääriä, mistä syystä Evira on antanut niiden osalta turvallisen käytön ohjeet.

12. Seuraavatko yritykset omavalvonnassaan säännöllisesti öljysiementen raskasmetallipitoisuuksia?

Elintarvikkeiden, kuten öljysiemenien, koostumuksen seuranta myös mahdollisten vierasaineiden kuten raskasmetallien osalta tulee olla osa elintarvikealan toimijoiden omavalvontaa. Toimijan velvollisuus on huolehtia valmistamansa, valmistuttamansa tai maahantuomansa tuotteen turvallisuudesta ja siitä, että tuote muuten on lainsäädännön mukainen. Kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset valvovat, että yritykset huolehtivat tästä velvollisuudestaan. Kartoitushankkeen tulosten johdosta Evira on tavannut elintarvikealan toimijoita, ja muistuttanut sekä ohjeistanut raskasmetalleihin liittyvän omavalvonnan merkityksestä ja toteuttamisesta.

13. Tuleeko Eviran tekemän tutkimuksen perusteella välttää joitakin tiettyjä öljysiemeniä?

Jo aikaisemmin Evira on antanut turvallisen käytön ohjeet öljysiementen osalta mm. niiden sisältämien raskasmetallien vuoksi. Kartoitushankkeen perusteella nämä turvallisen käytön ohjeet ovat edelleen tarpeen, jotta altistumista raskasmetalleille voidaan pienentää ja siten ne on syytä edelleen pitää voimassa. Uusille ohjeille yksittäisten elintarvikkeiden käytön rajoittamiseksi ei ole tutkimuksen perusteella tarvetta. Sen sijaan on muistettava monipuolisen, vaihtelevan ja kohtuullisen ruokavalion merkitys.

14. Voiko pähkinöitä syödä rajoituksetta?

Pähkinät, mantelit, ja siemenet ovat hyviä tyydyttymättömän rasvan ja kuidun lähteitä. Kansallisten ravitsemussuositusten mukaan suolaamattomia, sokeroimattomia tai muulla tavoin kuorruttamattomia pähkinöitä, manteleita ja siemeniä (esimerkiksi auringonkukan-, seesamin-, pellavan-, pinjan- ja kurpitsansiemenet) voi nauttia lajeja vaihdellen noin 30 g päivässä eli 200 g viikossa (https://www.evira.fi/elintarvikkeet/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemussuositukset/). Leikki-ikäiselle lapselle sopiva annos on puolet aikuisen annoksesta, noin 15 g päivässä.

Määrärajoitus on perusteltua ennen kaikkea siksi, että pähkinät ja mantelit sisältävät erityisen runsaasti energiaa korkean rasvapitoisuutensa vuoksi. Pähkinöissä saattaa kuitenkin esiintyä myös haitallisia aineita, mm. hometoksiineja (erit. aflatoksiini B1). Ruotsin Livsmedelsverket arvioi vuonna 2014 nk. hyöty-haitta –analyysillä onko Pohjoismaissa suositeltua pähkinöiden käyttömäärää (enintään 30 g/päivä lajeja vaihdellen) mahdollista lisätä ilman mahdollisia haitta-vaikutuksia (https://www.livsmedelsverket.se/globalassets/rapporter/2014/2014_livsmedelsverket_16_risk_nyttovardering_notter.pdf). Tutkimuksen mukaan pähkinöiden käyttömäärän lisääminen 65 g/päivä voisi johtaa positiivisiin terveysvaikutuksiin, mutta samanaikaisesti se voi kuitenkin lisätä myös negatiivisia vaikutuksia, sillä altistuminen aflatoksiini-hometoksiineille kasvaa. Tästä syystä siis myös pähkinöiden osalta on syytä noudattaa annettuja ravitsemussuosituksia.

15. Onko öljysiemenissä puristetuissa öljyissä haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja?

Öljykasvien siemenistä valmistetuissa siemenöljyissä raskasmetallien pitoisuudet ovat selvästi pienemmät kuin itse siemenissä. Ruokaöljyjen valmistusprosessissa puristettua öljyä puhdistetaan mm. saostamalla, jolloin myös siinä olevat raskasmetallit poistuvat. Öljyn puhdistaminen on välttämätöntä myös sen maun, värin ja säilyvyyden parantamiseksi. Ruokaöljyille on asetettu lainsäädännöllinen enimmäismäärä lyijyn osalta. Tuotteita, joissa enimmäismäärät ylittyvät ei saa saattaa markkinoille eikä niitä saa käyttää elintarvikkeiden ainesosina. Elintarvikealan toimijat vastaavat omavalvonnassaan määräysten noudattamisesta. Viranomaiset valvovat omavalvonnan toteutumista riskiperusteisesti ja pistokoeluontoisesti.