Yhteenveto Evirassa tehdyistä Talvivaaran kaivoksen vaikutusalueen vesistöjen ja vertailujärvien kalastustutkimuksista

Taustaa

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL (1.1.2015 Luonnonvarakeskus Luke), Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Kainuun ELY-keskus saivat 12.11.2012 maa- ja metsätalousministeriöstä toimeksiannon laatia koekalastus-, näytteenotto- ja analyysisuunnitelma Sotkamossa sijaitsevan Talvivaaran kaivosalueen vaikutusalueen vesistöissä. Tarkoituksena oli selvittää kipsisakka-altaan vuodon johdosta vesistöihin mahdollisesti päässeiden jätevesien aiheuttamia kudosmuutoksia kaloissa sekä kudoksiin kertyneet raskasmetallipitoisuudet. Koekalastukset toteutti RKTL (Luke), kudos- ja alkuaineanalyysit Evira.

Näytteenottokierrokset tehtiin marraskuussa 2012, tammi - helmikuussa 2013, touko - kesäkuussa 2013, loka - joulukuussa 2014 ja touko - kesäkuussa 2015.

Näytteet kerättiin Oulujoen vesistöalueella kaivosalueen alapuolisessa Kalliojärvessä, Kolmisopesta ja Jormasjärvessä sekä Vuoksen vesistöalueella kaivosalueen alapuolisessa Kivijärvessä ja Laakajärvessä sekä kaivosalueen välisillä jokialueilla kummallakin vesistöalueella.

Kontrollinäytteet kerättiin Oulujärveen laskevan Varisjoen-Kongasjoen vesistöalueelta Kiantajärvestä, Kivesjärvestä, Teerijärvestä ja Ukonjärvestä.

Tutkimuksen kohteeksi valittiin alueella yleisiä kalalajeja kuten ahven, hauki, kuha, made, siika ja särki. Särjen tiedetään olevan herkempi veden happamuuden muutoksille kuin ahven tai made. Talvivaaran kaivoksen alapuolisissa vesistöissä jätevesien on havaittu kertyvän syvänteisiin, minkä vuoksi made oli tutkimuksessa mukana tyypillisenä pohjakalana.

Raskasmetalli- ja hivenainetutkimukset

Kalojen lihasnäytteistä tutkittiin raskasmetallit arseeni, elohopea, kadmium, kromi, lyijy, nikkeli ja uraani. Samoista näytteistä tutkittiin myös alumiini sekä hivenaineet kupari, mangaani, rauta, seleeni ja sinkki.

Ensimmäisellä kierroksella tutkittiin yhteensä 83 kalan lihasnäytettä, joista 66 oli kaivoksen vaikutusalueen vesistöistä (Jormasjärvi, Laakajärvi, Kalliojoki, Kivijoki) ja 17 kalaa oli vertailujärvestä (Kivesjärvestä).

Toisella kierroksella tutkittiin yhteensä 117 kalan lihasnäytettä kaivoksen vaikutusalueen järvistä (Jormasjärvi, Laakajärvi, Kalliojärvi ja Kivijärvi) sekä 78 vertailujärvien kalaa (Kiantajärvi, Kivesjärvi, Teerijärvi, Ukonjärvi).

Kolmannella kierroksella oli 115 kalaa kaivoksen vaikutusalueen vesistöistä (Jormasjärvi, Laakajärvi, Kolmisoppi, Kalliojärvi, Kivijärvi) sekä 28 kalaa vertailujärvistä (Kiantajärvi, Teerijärvi).

Neljännellä näytteenottokierroksella tutkittiin 246 kalan lihasnäytteet. Kalastukset keskitettiin Vuoksen vesistöalueella Kivijärvelle ja Laakajärvelle. Vertailujärvenä Vuoksen alueella oli Ukonjärvi. Oulujoen vesistöalueella näytteet kerättiin Kalliojärvestä, Kolmisopesta ja Jormasjärvestä. Vertailujärvinä olivat Oulujoen vesistöalueella Teerijärvi, Kiantajärvi ja Kivesjärvi.

Viidennellä kierroksella kaloja kerättiin yhteensä 183 kalaa, joiden kaikkien lihasnäytteet tutkittiin. Vuoksen vesistöalueella kalastus keskitettiin Kivijärvelle ja Laakajärvelle. Vertailujärvenä oli Vuoksen alueella Ukonjärvi. Oulujoen vesistö-alueella näytteet kerättiin Kalliojärvestä, Kolmisopesta ja Jormasjärvestä. Vertailujärvinä olivat Oulujoen vesistöalueella Teerijärvi, Kiantajärvi ja Kivesjärvi.

Kalan lihalle ainoastaan elohopealle, kadmiumille ja lyijylle on olemassa enimmäispitoisuusrajat, jotka komission asetuksien 1881/2006 ja 629/2008 mukaan ovat seuraavat: elohopea 1,0 mg/kg (hauki) ja 0,5 mg/kg (muut tutkitut kalalajit), kadmium 0,050mg/kg ja lyijy 0,30 mg/kg.

Ensimmäisen, toisen ja kolmannen kierroksen tulokset

Ensimmäisen kierroksen tuloksissa ei havaittu tausta-arvoja ylittäviä pitoisuuksia. Ensimmäisen kierroksen mittaustulokset ovat taulukoissa 1 - 5.

Toisella kierroksella merkittävin havainto oli Jormasjärvestä ja Kolmisopesta pyydettyjen särkien kohonneet kadmiumpitoisuudet. Jormasjärven särkien kadmiumin keskiarvopitoisuus (0,063 mg/kg) oli yli sallitun enimmäispitoisuusrajan (0,050mg) ja seitsemän kalaa kolmestatoista ylitti enimmäispitoisuusrajan kuva 1. Myös kaikkien Jormasjärvestä pyydettyjen kalojen kadmiumin keskiarvopitoisuus oli suurempi kuin ensimmäisellä kierroksella. Kolmisopen kaikkien särkien (11) kadmiumpitoisuus oli yli enimmäispitoisuusrajan ja keskiarvo oli 0,18 mg/kg. Toisen kierroksen kalojen mittaustulokset ovat taulukoissa 6 - 14.

Kolmannella kierroksella oli kolme kalaa (kaksi särkeä, yksi siika), joiden kadmiumpitoisuus oli yli 0,050 mg/kg (EU:n asettama raja kala- ja kalastustuotteille). Jormasjärven ja Kolmisopen särjistä löytyi edelleen kohonneita kadmiumpitoisuuksia, mutta ne olivat kuitenkin pienempiä kuin toisella kierroksella, kuva 1. Yhden Kiantajärvestä (vertailujärvi) pyydetyn siian kadmiumpitoisuus oli 0,15 mg/kg ja kyseisen kalan mangaani-, kupari-, sinkki- ja rautapitoisuudet olivat myös kohonneita verrattuina muihin saman järven kaloihin tai yleensäkin verrattuna muiden järvien kalojen mangaanipitoisuuteen. Kolmannen kierroksen kalojen mittaustulokset ovat taulukoissa 15 - 21.

Kaikkien kolmen kierroksen elohopeapitoisuudet olivat normaalia sisävesitasoa välillä 0,071 - 2,0 mg/kg ja keskiarvo oli 0,38 mg/kg. Sisävesialueiden petokalojen (isokokoiset ahvenet, hauki, kuha, made) elohopeapitoisuudet voivat olla korkeita ja Eviran kalan syöntisuositusten mukaisesti järvestä pyydettyä haukea voi syödä 1 - 2 kertaa kuussa. Kalaa paljon syövien on suositeltavaa vähentää edellä olevien petokalojen käyttöä ravinnossa ja raskaana oleville ja imettäville ei suositella hauen syömistä elohopean takia.

Kolmen kalastuskierroksen yhteydessä kerättiin vertailukaloja alkuainemäärityksiin Kianta-, Kives-, Teeri- ja Ukonjärvestä yhteensä 122 kpl. Ensimmäisellä kierroksen vertailukalat olivat Kivesjärvestä, toisella kierroksella kaikista neljästä järvestä ja kolmannella kierroksella Kianta- ja Teerijärvestä. Kaikkien vertailukalojen raskasmetallipitoisuudet olivat pieniä, lähellä menetelmän määritysrajaa. Selvin ero varsinaisiin näytteisiin oli kalojen mangaanipitoisuudessa, joka vertailukaloissa oli jonkin verran matalampi kuin kaivoksen vaikutusalueen järvien kalanäytteissä. Kaivoksen vaikutusalueen kaloissa mangaanipitoisuus oli välillä 0,11 - 28 mg/kg (mediaani 0,9 mg/kg ja keskiarvo 2,6 mg/kg) ja kontrollikaloissa <0,10 - 9,2 mg/kg (mediaani 0,65 mg/kg ja keskiarvo 1,2 mg/kg). 

Kainuun maakunta -kuntayhtymä suositteli marraskuussa 2012 pidättäytymään vesistöjen talousvesi- ja virkistyskäytöstä (muun muassa uimaveden käytöstä löylyvetenä). Samoin Kainuun maakunta -kuntayhtymä suositteli pidättäytymään edellä mainituista  vesistöistä pyydetyn kalan syönnistä. Suosituksen tarkoituksena oli varotoimena ehkäistä mahdollisten terveyshaittojen syntymistä.

Neljännen ja viidennen kierroksen tulokset

Neljännen kalastuskierroksen näytteiden keskimääräiset raskasmetallipitoisuudet eivät poikenneet merkittävästi vastaavista vertailujärvien kalojen pitoisuuksista.

Neljännen kierroksen näytteissä kadmiumpitoisuus ei enää ylittänyt elintarvikelainsäädännössä asetettua enimmäispitoisuusrajaa. Lyijy-, uraani- ja alumiinipitoisuudet olivat niin pieniä, ettei niitä pystytty määrittämään. Eroja ei myöskään ollut vesistöjen välillä tai kaivoksen vaikutusalueen ja vertailujärvien välillä.

Myös mangaanin ja sinkin pitoisuudet olivat pienemmät kuin aiemmissa näytteissä. Sen sijaan kromi- ja kuparipitoisuudet olivat hiukan kasvaneet vuoden 2013 näytteisiin verrattuna. Nikkelin ja raudan pitoisuuksissa ei ollut johdonmukaisia muutoksia.

Yhteenveto neljännen kalastuskierroksen Vuoksen ja Oulujoen vesistöjen kalojen raskasmetallipitoisuuksista.

Viidennen kalastuskierroksen perusteella raskasmetallipitoisuudet olivat pieniä elohopeaa lukuun ottamatta ja paikoin alle lainsäädännöllisten enimmäismäärien.

Mitatut kadmium- ja lyijypitoisuudet olivat pieniä ja alle lainsäädännöllisten enimmäismäärien. Alkuaineista mangaanipitoisuudet olivat pienentyneet seurannan aikana. Uraanin ja alumiinin pitoisuudet olivat lähes kauttaaltaan alle menetelmän määritysrajan kuten aiemmillakin kierroksilla. Muiden alkuaineiden suhteen ei ole merkittäviä muutoksia.

Viidennellä tutkimuskierroksella mitatut ahvenen elohopeapitoisuudet olivat Talvivaaran kuormitusalueella muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yli sallitun lainsäädännöllisen enimmäismäärän ja korkeammat kuin kolmella vertailujärvellä (Kivesjärvi, Teerijärvi, Kiantajärvi). Raja-arvon ylityksiä oli etenkin kooltaan yli 100 gramman ahvenissa. Myös lähimpänä kaivosta olevien järvien (Kalliojärvi, Kolmisoppi) haukien elohopeapitoisuudet olivat keskimääräistä korkeampia. Sen sijaan särjen ja siian elohopeapitoisuudet jäivät alle sallittujen enimmäismäärien

Oulun vesistö tutkimustulokset (pdf)

Vuoksen vesistön tutkimustulokset (pdf)

Elohopeapitoisuudet ahvenessa ja särjessä Oulun ja Vuoksen vesistöissä (pdf)

Koekalastusaineisto

Koekalastuksissa kerättiin sama näytekalamäärä sekä kudosmuutosten selvittämiseksi että raskasmetallianalyyseihin. Koekalastuksista kirjattiin pyyntipaikkojen olosuhteet, koordinaatit, saalistiedot lajeittain ja pyyntiponnistustiedot. Kaikki saaliskalat mitattiin ja punnittiin. Kaloista, joita ei toimitettu kokonaisina eteenpäin, otettiin suomu- tai otoliitti eli kuuloluunäyte ikämääritystä varten.

Kudosnäytteiden otto

Kudosnäytteenottoa varten koekalastussaaliista valikoitiin satunnaisesti näytekalat (mahdollisuuksien mukaan 6 - 10 kalaa/laji). Ne kuljettiin kuljetusastioissa elävinä sisätiloihin. Ennen näytteenottoa kalat tapettiin. Kalakohtaiset kudosnäytteet säilöttiin välittömästi sekä formaliiniin että jäähileeseen.

Muut näytekalat säilöttiin kokonaisina jäähileeseen jo maastossa. Kudosnäytteet ja kokonaiset kalat toimitettiin Eviraan jo näytteenottokierroksen aikana.

Näytteiden määritys

Kudosnäytteistä Evira määrittää mahdolliset jätevesien aiheuttamat kudosmuutokset ja raskasmetallipitoisuudet. Analyyseihin tarvittavan näytemäärän täyttyessä Evira voi toimittaa ylimääräiset näytekalat muille toimijoille, kuten Säteilyturvakeskukseen (STUK) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL).

Maitonäytteet

Talvivaaran kaivoksen lähialueen tilojen maitonäytteitä tutkittiin kymmenen kappaletta eikä niiden raskasmetalli- tai hivenainepitoisuudet poikenneet muualta Suomesta otetuista maitonäytteistä, joita tutkittaan vuosittain vierasainevalvonnan yhteydessä.

 

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME 


LISÄÄ AIHEESTA MUUALLA VERKOSSA