Usein kysyttyä vierasaineista

1. Onko pellavalle olemassa syöntirajoituksia?

Pähkinät, mantelit, ja siemenet ovat hyviä tyydyttymättömän rasvan ja kuidun lähteitä. Suolaamattomia, sokeroimattomia tai muulla tavoin kuorruttamattomia pähkinöitä, manteleita ja siemeniä (esimerkiksi auringonkukan-, seesamin-, pellavan-, pinjan- ja kurpitsansiemenet) voi nauttia lajeja vaihdellen noin 30 g päivässä eli 200 g viikossa. Leikki-ikäiselle lapselle sopiva annos on puolet aikuisen annoksesta, noin 15 g päivässä. Määrärajoitus on perusteltua ennen kaikkea siksi, että pähkinät ja mantelit sisältävät erityisen runsaasti energiaa korkean rasvapitoisuutensa vuoksi.

Pellavalla kuten myös joillakin muilla öljykasveilla on luontainen ominaisuus kerätä siemeniinsä maaperän raskasmetalleja, etenkin kadmiumia. Tästä syystä aikuisella pähkinöistä, manteleista ja siemenistä voi olla enintään 2 rkl (n. 15 g) pellavan- tai muiden öljykasvien siemeniä. Lasten annos voi olla noin puolet aikuisten annoksesta (1 rkl, 6-8 g) tuotteita vaihdellen. Pellavansiemeniä sellaisenaan, rouheena tai liuotettuna ei suositella raskauden ajan ummetuksen hoitoon tai imetyksen aikana.

2. Miksi vihertynyttä perunaa ei pidä syödä?

– Vihertynyt peruna sisältää paljon glykoalkaloideja, esimerkiksi solaniinia ja kakoniinia, jotka ovat suurina pitoisuuksina haitallisia terveydelle. Solaniinia on suhteellisen paljon myös varhaisperunoissa, minkä takia niiden syöttämistä pikkulapsille tulisi välttää.

Vihertymisen estämiseksi peruna on säilytettävä vähittäiskaupoissa, suurkeittiöissä ja kotitalouksissa valolta suojattuna. Elintarviketeollisuuden käyttämä raakaperuna saa sisältää glykoalkaloideja korkeintaan 200 mg/kg (KTM 237/2002): http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20020237

3. Miten kassava on käsiteltävä, jotta sen nauttiminen on turvallista?

– Kassava (tunnetaan myös nimellä maniokki ja tapioca) kuoritaan ja puumainen ydin poistetaan, minkä jälkeen kasvi kypsennetään huolellisesti keittämällä tai paistamalla. Keitinvesi on heitettävä pois, sitä ei saa käyttää ruoanlaittoon. Myös pakastettu kassava on käsiteltävä samalla tavalla.

Raakaa kassavaa ei pidä syödä lainkaan, sillä se sisältää luontaisesti syanogeenisia glykosideja, joista vapautuu elimistössä syanidia. Kypsennetyn kassavan syanidipitoisuus on hyvin alhainen, eikä siitä ole haittaa ihmiselle.

4. Esiintyykö lasten purkkiruoassa furaania ja onko se vaarallista?

– Furaaneja muodostuu teollisiin lastenruokiin niiden valmistusprosessissa, mutta ne haihtuvat osittain ruokaa kuumennettaessa. Eri puolilla maailmaa tutkitaan, onko furaanista haittaa terveydelle ja kuinka sen muodostumista voitaisiin vähentää teollisesti.

Nykytiedon valossa ei kuitenkaan ole syytä rajoittaa purkkiruokien käyttöä. Jos haluaa pelata varman päälle, lasten purkkiruoan voi kuumentaa laakealla lautasella, jolloin furaani haihtuu tehokkaammin kuin purkista.

Lasten purkkiruoista tutkitaan vuosittain myös muita haitallisia aineita, joita esiintyy tavallisessa ruoassa. Niiden esiintyminen lastenruoassa on harvinaista, joten lastenruoat ovat usein puhtaampaa ruokaa kuin tavallinen ruoka. Lisätietoa furaanista: https://www.evira.fi/tietoa-evirasta/julkaisut/elintarvikkeet/julkaisusarjat/riskinarviointi-suomalaisten-lasten-altistumisesta-elintarvikkeiden-ja-talousveden-raskasmetalleille/

5. Kuinka usein kotimaista kalaa voi syödä saamatta liikaa vierasaineita?

– Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee syömään kalaa kaksi kertaa viikossa eri kalalajeja vaihdellen. Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia.

Vierasainealtistuksen (esim. dioksiini, PCB, elohopea) vähentämiseksi Evira on antanut herkille kuluttajaryhmille muutamia poikkeuksia kalansyöntisuosituksiin: niiden mukaan Itämerestä pyydettyä lohta tai perkaamattomana yli 17 sentin mittaista silakkaa voi syödä vain 1-2 kertaa kuussa. Merestä tai järvestä pyydettyä haukea voi syödä 1-2 kertaa kuussa.

Järvikalaa lähes päivittäin syöville suositellaan myös seuraavien elohopeaa keräävien petokalojen käytön vähentämistä ravinnossa: isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet. Raskaana oleville ja imettäville äideille ei suositella hauen syömistä lainkaan elohopean takia.

Poikkeukset kalan syöntisuosituksiin.

6. Miksi Itämeren kalan syöntisuositukset Suomessa ja Ruotsissa poikkeavat toisistaan? (katso edellinen kysymys)

– Suomalaisten tutkimuksen mukaan dioksiini- ja PCB- pitoisuudet ovat laskeneet aikavälillä 2002 - 2009. Ruotsalaiset eivät ole tehneet samaa havaintoa.
– Suomessa silakan syönti on poikkeuksen aikana laskenut 1 kg:sta 300 g:aan vuodessa noin 10 viime vuoden aikana.
– Ruotsissa dioksiineja saadaan myös järvikaloista, meillä ei.
– Suomessa lähes kaikki dioksiinisaanti tulee kalasta, Ruotsissa niitä saadaan muistakin elintarvikkeista.

7. Miten korvasieni pitää käsitellä ennen syömistä?

– Korvasieni sisältää luontaisesti gyromitriini-nimistä myrkkyä. Sen pitoisuuden pienentämiseksi korvasienet on keitettävä vähintään viiden minuutin ajan ja kahteen kertaan runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä). Keitetyt sienet on huuhdeltava hyvin molempien keittokertojen jälkeen runsaassa vedessä. Keitinvettä ei saa käyttää ruoanlaittoon.

Myös kuivatut korvasienet on keitettävä em. ohjeen mukaan ennen käyttöä.

Korvasienen käsittelyohjeet on oltava saatavilla sienien myyntipaikoissa. Evira on julkaissut esitteen korvasienien käsittelystä usealla eri kiellä. Esitteitä voi tilata ja ladata pdf-tiedostoina Eviran nettisivujen tilauspalvelusta: https://www.evira.fi/tietoa-evirasta/julkaisut/elintarvikkeet/esitteet/korvasieni/

8. Valvotaanko maapähkinöitä ja maapähkinätuotteita aflatoksiinien varalta?

– Kyllä valvotaan. Pähkinät ovat herkkiä elintarvikkeita, joiden luontaisia homeita ja hometoksiineja valvotaan jatkuvasti rutiininomaisesti.

Pähkinät sisältävät eri määriä aflatoksiineja riippuen alkuperämaasta, lajikkeesta ja tuotanto-olosuhteista. Esimerkiksi Iranista tai Brasiliasta tuotavat kaikki pähkinäerät tutkitaan aflatoksiinien varalta. Myös pähkinöiden suurimmat maahantuojat tutkivat pähkinöitä osana omavalvontaansa.

Pähkinöiden suurimmista sallituista aflatoksiinimääristä säädetään EU-asetuksessa 1881/2006: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2006:364:0005:0024:FI:PDF

9. Miten sienet pitää käsitellä radioaktiivisen cesiumin vähentämiseksi?

– Sienet pitää liottaa tai keittää, jolloin suuri osa cesiumista siirtyy veteen. Vesi on kaadettava pois eikä sitä pidä käyttää ruoanlaittoon. Evira on julkaissut sienten käsittelyohjeet radioaktiivisen cesiumin vähentämiseksi: https://www.evira.fi/tietoa-evirasta/julkaisut/elintarvikkeet/esitteet/sienten-kasittelyohjeet/

Suurin osa sienten radioaktiivisesta cesium-137:sta on peräisin Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta, joka tapahtui vuonna 1986. Länsi- ja Etelä-Suomessa sienissä on yhä paikoitellen cesiumia yli 600 becquerelia kilossa, joka on EU:n suosittelema enimmäisraja myynnissä oleville luonnontuotteille.

10. Pinjansiementen syömisen jälkeen suuhun voi jäädä karvas ja metallinen maku, joka peittää alleen muut maut ja voi kestää jopa viikkoja. Onko se vaarallista?

– Oireet ovat varsin epämiellyttävät, mutta niistä ei aiheudu vaaraa terveydelle. Saksalaisselvityksen mukaan syynä saattaa olla pinjansiemenissä luontaisesti esiintyvät triglyseridit, jotka muodostuvat glyserolista ja pitkäketjuisista tyydyttymättömistä rasvahapoista.

Kaikki pinjansiemenet eivät aiheuta oireita, vaan ikävän jälkimaun kehittäneet siemenet ovat olleet lähes poikkeuksetta peräisin Kiinasta. Saksalaistutkijat arvelevat, että kyse on kenties jostain tietystä pinjalajikkeesta, mutta asiaa ei ole tutkittu perusteellisesti.

Oireet saattavat johtua myös siitä, että pinjansiementen joukkoon on päässyt pihkaa tai jonkin toisen kasvin siemeniä.

Pinjansiementen myynti Suomessa on laillista.

11. Onko turvallista syödä kalaa, joka on pyydetty vesistöstä, jossa esiintyy pitkäkestoisia sinileväkukintoja?

– Tutkimusten mukaan sinilevämyrkyt eivät kerry kalan lihaan, mutta saattavat kertyä sen sisäelimiin. Sinileväalueelta pyydetyn kalan lihaa voi siis syödä turvallisin mielin, mutta sisäelinten käyttöä tulisi välttää. Lisäksi kannattaa pestä sekä kala että kädet huolellisesti puhtaalla vedellä.

Sinileväkukintoja sisältävän järven vettä ei pidä juoda eikä sitä pidä tarjota kotieläimille juotavaksi.

Jos epäilee saaneensa sinilevän aiheuttaman myrkytyksen, on hakeuduttava lääkäriin. Myrkytysoireita ovat mm. kuume, oksentelu, ripuli, mahakipu, pahoinvointi ja heikotus. Asiasta on hyvä ilmoittaa myös kyseisen kunnan elintarvikevalvontaviranomaisille.

Vesialueiden sinilevätilanteesta saa tietoja paikalliselta terveystarkastajalta ja ympäristöviranomaisilta.

12. Miten pitää grillata, jotta ruokaan ei muodostu myrkyllisiä yhdisteitä?

– Grillihiilten on oltava peräisin puhtaasta puusta, jotta niistä ei irtoa poltettaessa myrkyllisiä kaasuja. Kaikkein turvallisinta on grillata grillausalustan päällä, jolloin ruokaan ei muodostu syöpävaarallisia PAH-yhdisteitä. Käpyjä ei tule käyttää grillaukseen.

Käytettäessä grilliritilää tulee grillihiilten paistamisvalmiutta arvioida huolellisesti. Grillihiilet ovat sopivia grillaukseen, kun rasvan tippuminen niiden päälle ei sytytä niitä enää ärhäkkäästi liekkeihin. Voimakkaat liekit mustaavat lihan tai makkaran ja aiheuttavat PAH-yhdisteiden muodostumista.

Ruoan mustumista tulee välttää säätämällä grilliritilän korkeutta ja aloittamalla grillaus aikaisintaan 20–30 minuuttia hiilten sytyttämisen jälkeen.

Elintarvikkeista löytyneet lasinsirut, metallinpalat ja muut vieraat esineet:

Elintarvikkeesta löytyvien vieraiden esineiden johdosta kuluttajien tulee ottaa yhteyttä myymälään, josta tuote on ostettu. Kuluttajan tulee palauttaa myymälään kyseinen tuote ja/tai pakkaus sekä siitä löytynyt esine. Asiasta voi ilmoittaa myös oman kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. https://www.evira.fi/tietoa-evirasta/yhteystiedot/

13. Onko suomalaisissa luomukananmunissa enemmän dioksiineja ja PCB-yhdisteitä kuin tavanomaisesti tuotetuissa kananmunissa?

Ruotsalaisten viranomaisten lokakuussa 2016 julkaiseman tiedotteen mukaan ruotsalaisissa luomukananmunissa olisi huomattavasti korkeampia dioksiini- ja PCB-yhdistepitoisuuksia kuin perinteisesti tuotetuissa kananmunissa. Evira kartoitti suomalaisten kananmunien dioksiini- ja PCB-pitoisuuksia edellisen kerran vuosina 2013-2014. Tulosten mukaan sekä tavanomaisesti tuotettujen että luomukananmunien pitoisuudet alittivat selvästi lainsäädännössä turvallisuusperusteisesti asetetut enimmäismäärät. Yhdisteiden keskiarvopitoisuudet kuitenkin olivat luomukananmunissa hieman suuremmat kuin häkki- tai lattiakanaloissa. Yksi mahdollinen syy tähän on, että luomukanaloissa kanoilla on vapaampi pääsy ympäristöönsä, jossa luontaisen ilmalaskeuman kautta voi olla hieman suurempia dioksiini- ja PCB-määriä kuin kontrolloiduimmissa häkki- tai lattiakanaloissa. Suomessa toteutetaan myös kansallista eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelmaa sekä EU:n että kansallisten vaatimusten mukaisesti. Ohjelmassa tutkitaan vuosittain mm. PCB-yhdisteitä kananmunista eikä kohonneita PCB-pitoisuuksia ole todettu, mikä indikoi myös pieniä dioksiinipitoisuuksia.

Ruotsalaisten luomukananmunien korkeampien pitoisuuksien syyksi on epäilty myös luomukanojen ruokinnassa käytettävää kalajauhoa. Evira valvoo haitallisia ja kiellettyjä aineita elintarviketuotantoeläinten rehuista. Rehujen valvonnassa huomioidaan erityyppisiin rehuihin liittyvät riskitekijät sekä haitallisten ja kiellettyjen aineiden mahdollinen siirtyminen eläimistä saataviin elintarvikkeisiin. Teollisten rehujen dioksiini- ja PCB-yhdisteidenpitoisuudet eivät riipu tuotantosuunnasta (tavanomainen rehu / luomurehu). Teollisten rehujen määräävänä tekijänä dioksiini- ja PCB-yhdisteidenpitoisuuksien suhteen on usein rehun mahdollisesti sisältämä kalajauho ja sen määrä valmistusreseptissä. Teollisille rehuille ja rehujen valmistuksessa käytettävälle kalajauholle on lainsäädännössä asetettu enimmäispitoisuudet. Rehujen valvonnassa ei Suomessa valmistetuista elintarviketuotantoeläinten rehuseoksista ole todettu merkittäviä tai kohollaan olevia dioksiinien- ja PCB-yhdisteiden pitoisuustasoja.

Kananmunien syöminen on edelleen turvallista ravitsemussuositusten mukaisesti, osana monipuolista, vaihtelevaa ja kohtuullista ruokavaliota. Lue lisää kansallisista ravitsemussuosituksista: http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/attachments/fi/vrn/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.3_es.pdf.

Lue lisää dioksiineista ja PCB-yhdisteistä THL:n sivuilta: https://www.thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/ymparistomyrkyt/tarkempaa-tietoa-ymparistomyrkyista/dioksiinit-ja-pcb-yhdisteet

Dioksiinit ja PCB-yhdisteet kananmunissa; Valvontatuloksia 2014